Lokgårdens Pioneer

VH21-077-0026 | VLN- | 3 star prospect

© Blanka Satranová

Nimi	Lokgårdens Pioneer eli Eeli
Syntymäaika, ikä	22.07.2017,
Rotu, sukupuoli	tanskalainen puoliverinen, ori
Väri, säkäkorkeus	musta, 171cm
Omistaja	Inkku R. (VRL-14959)
Kasvattaja	Lokgårdens Stuteri, Tanska
Koulutustaso	ko Vaativa B, re 125cm, me 120cm, CIC3

Kilpailee porrastetuissa, katso pistetilanne VH-sivulta.

Historia

Olin Tanskassa kisamatkalla piipahtamassa erään myynti-ilmoituksen perässä tanskalaistamman koeratsastukseen. Estetammasta tehtiin lyhyen empimisen jälkeen paperit, ja kun olin jo aikeissa astua vuokra-autoon ja karauttaa takaisin hotellille, huomasin ulkokentällä tuskastuneennäköisen parivaljakon. Ratsastaja oli aika roisi ja mitä kovempaa hän pyysi, sitä tahmeammaksi ja vastustelevammaksi hevonen muuttui. Sisäinen valmentajani puuskahti tyrmistyneenä näylle, enkä voinut olla kukkahattutäteilemättä ja kysyinkin tilan omistajalta tuosta hevosesta. Musta ori tempoi ohjia ja vastasi raippaan hidastamalla. Se oli kuulemma tullut jo pari kuukautta sitten, mutta kukaan ei tuntunut saavan yhteyttä tähän mustaan pirulaiseen. Kysäisin, saisinko kokeilla. Omistaja kohautti vain olkiaan, huutaen satulassa tuskailevalle miehelle jotakin tanskaksi. Mies suunnilleen loikkasi alas ja heitti ohjat minun suuntaani.
“It’s just too damn dum”, mies älähti, marssien kauemmas mustasta oriista kuin se tartuttaisi tappavaa tautia. Kiinnitin kypäräni uudelleen ja nousin ison hevosen selkään. Pyyhin mielestäni kaikki ennakkoluulot ja vain kuulostelin hevosta. Se ei sietänyt lainkaan painetta, se oli selvä. Sen sijaan ratsastin pari kierrosta ihan kevyellä tuntumalla ja halusin vain hevosen liikkuvan oma-aloitteisesti. Ei aikaakaan, kun sen korvat kääntyivät uteliaina suuntaani. Eikö tuo akka meinannut ollenkaan pyytää multa mitään? Silitin sen harjamartoa ja annoin oriin vain ravailla pitkin ohjin.
“How much?” Virnistin Lokgårdenin omistajalle. Olihan se jo yleisessä tiedossa, meikäläinen rakasti haasteita.

Luonne

Eeli on veikeä tapaus. Se on oriiksi äärettömän kiltti ja säyseä, joku voisi jopa tylsäksi haukkua. Toisaalta Eelin rohkeus ja varmuus on virkistävää vaihtelua kovin monen säpäkän tättähäärän jälkeen. Musta tanskanpuoliverinen onkin niitä hevosia, joiden kanssa voi muiden kanssa koko päivän tapeltuaan huokaista helpotuksesta. Eelin kanssa kaikki tuntuu kovin yksinkertaiselta! Ainakin niin kauan, kun pysytään herran mukavuusalueella… Eeli on niitä hevosia, jotka eivät alkuunkaan siedä painetta, ja jotka paineenalla muuttuvat täysin tavoittamattomiksi kivipatsaiksi. Se onkin aiheuttanut lukuisia väärinkäsityksiä, aina oriin järjenjuoksun tasosta sen kiukuttelunhaluun.

Eeli on taivaanrannanmaalari. Se tykkää ihmetellä ja kuljeksia kaikessa rauhassa, ja esimerkiksi tarhaan viedessä ei koskaan tarvitse pelätä että Eeli ryysäisi tai lähtisi käsistä. Sen sijaan että se irti päästessään lähtisi hurjaan pukkikiitolaukkaan tarhan ympäri, jää se nuuskimaan ja tutkimaan lähiympäristöä. Myös taluttaessa Eeli tahtoo tutkia ja kuopsutella kaikessa rauhassa. Kiire saa sen hermostumaan, ja hermostuessaan Eeli muuttuu vielä hitaammaksi. Se on kuin hidastetusta elokuvasta!

Hoitamiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Kuten sanottu, Eeli ei pidä kiireentunnusta ja stressaantuessaan hidastuu entisestään. Jos yrität kauhealla vauhdilla hoitaa oria, sillä kestää kaikessa tavallistakin kauemmin. Esimerkiksi kavion nostamiseen voi kulua monta minuuttia! Eeli ei tosiaan ole mikään penaalin terävin kynä, ja joskus perusjuttujakin saa pyytää siltä pariin otteeseen. Tai ehkä se on vain ottanut tavoitteekseen palauttaa kaikki kiireiset ja somemaailmaan uppoutuneet ihmiset takaisin maanpinnalle, kuka ties… Eeli ei voi sietää puhelimiin uppoutuneita ihmisiä. Se muuttuu uppiniskaiseksi ja vihoittelevaksi, jos ihminen ei ole läsnä tässä hetkessä.

Eelillä on mukava laukka ja helposti työstettävä käynti, mutta oriin ravi on tavattoman pomputtavaa ja hankalaa istua. Jopa keventäminen on toisina päivinä haastavaa! Sillä on myös sangen hyvä kokoamiskyky ja taipumus liikkua luonnostaan oikeinpäin. Pienellä herkistyksellä Eeli toimii avuille oikein kivasti, joskin sillä on taipumus muuttua uudestaan jähmeäksi, jos siltä pyytää liikaa tai epäselvin avuin. Eeli ei mielellään poistu mukavuusalueeltaan, mitä kouluratsastukseen tulee. Se osaa perusasiat ja työskentelee ihan tyytyväisenä, kunhan ratsastaja muistaa antaa sille myös omaa tilaa ja kiittää aina. Jätäpä pari kertaa kiittämättä tai unohdut jauhamaan samaa tai liian vaikeaa juttua, Eeli takuulla lakkaa edes yrittämästä! Ei se tee mitään tuhmuuksia, se vain sulkee käsittelykeskuksen ja muuttuu jäykemmäksi kuin turtunein tuntipulla.

Eeli on aivan uskomattoman hidas! Se on kuin täi tervassa, eikä se siitä juuri nopeudu vaikka kuinka patistaisi eteenpäin. Päin vastoin – mitä enemmän Eeliä käskee liikkumaan, sitä hitaammaksi se muuttuu.

Esteillä Eeli on ketterä ja sillä on hyvä imu esteelle. Toisaalta se vaatii ratsastajalta melkoisen paljon työtä esteiden välissä yltääkseen parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Eelille tyypillisellä vähän miten sattuu-laukalla puomit kyllä kolisevat alas.

Maastoesteradalla Eeli voittaa kestävyydessä ne, jotka lähtevät radalle turhan nopeatempoisessa laukassa ja kuluvat loppuun puoleen väliin mennessä. Toisaalta Eelin kanssa on tuskastuttavaa laukkasuorilla, kun sekunnit vilisevät ohi nopeammin kuin musta tanskalainen laukkaa. Toisaalta juuri hitautensa ja varmajalkaisuutensa vuoksi Eeli on erinomainen oppimestari epävarmoille ratsastajille ja sellaisille, jotka aloittelevat kenttäuraansa.

Vieraista paikoista Eeli ei ole moksiskaan. Se tykkää seisoskella kaikessa rauhassa toista takajalkaansa lepuuttaen ja seurailla kisapaikan tapahtumia vähän etäämmältä. Jos mahdollista, Eeli on vieraassa paikassa vielä hitaampi kuin kotona. Verryttelyyn ei kannatakaan tuhlata liikaa panoksia, vaan ratsastaa vain nopeasti avut läpi kaikissa askellajeissa ja säästellä paukkuja itse radalle. Myös juoksutus on varteenotettava vaihtoehto.

Suku

Lokgårdens Pioneerin isä oli Kungrupp Tristan, Tanskassa Kungruppin siittolassa syntynyt musta isokokoinen ori. DWB-orilla oli säkäkorkeutta peräti 172 senttiä, joka on tanskalaiselle melko paljon. Kungrupp Tristan päätyikin rotevan miehen ratsuksi. Kungrupp Tristan ei ollut järin helppo ratsu, ja veikin oman aikansa ennen kuin parivaljakko pääsi starttaamaan yhdessä. Kungrupp Tristanin kisaura alkoikin vasta yli 13-vuotiaana, mutta ori tasoitti eron ikäluokkakilpailuissa menestyneisiin ratsuihin vallan nopeasti. Kungrupp Tristan voitti mm. maansa himoitumpia Maljoja useaan kertaan. Ori jätti yhteensä nelisenkymmentä jälkeläistä ennen kuin menehtyi vanhuuteen.

Kungrupp Tristanin isä oli niinikään melko hankalaluontoinen ori, Laendro Brunvænge. Brunvængen siittolalle 80-luvulla syntynyt ori oli tummanpunarautias läsipää, noin 170 cm korkea kenttäratsu. Laendro ei menestynyt ikäluokkakilpailuissa kiivaan luonteensa vuoksi – esimerkiksi ensimmäisistä kolmipäiväisistä kisoistaan se hylättiin jo kouluosuudella tottelemattomuuden vuoksi. Aika pian se myytiinkin yksityisratsuksi. Kävi ilmi, ettei Laendro sietänyt ison tallin kiirettä ja hälinää, ja pienelle kotitallille muutettuaan Laendron käytös muuttui merkittävästi. Se kilpaili uudella innolla ja ylsi jopa kolmen tähden radoille. Laendro ei ollut mikään erityisen haluttu jalostusori, mutta viidestä jälkeläisestä jokainen on menestynyt kenttäratsastuksessa hienolla menestyksellä.

Eelin isänemä, Kungrupp Epoka, oli Eelin isän lailla Kungruppin tilalla syntynyt kenttäratsu. Epoka oli kaunis 165-senttinen musta tamma, joka kilpaili kasvattajansa omistuksessa koko uransa. Se ylsi neljän tähden radoille, voittaen mm. lukuisia pokaaleja ja arvokilpailuja. Menestyksekkään kilpauran jälkeen tamma siirrettiin siitoskäyttöön, ja se ehtikin saada neljä tervettä ja hyvinvoivaa jälkeläistä. Viimeisen, viidennen, tiineyden aikana oli komplikaatioita, ja jo 22 ikävuoteen ennättänyt tamma päätettiin päästää vihreämmille laitumille.

Eelin emä, Helle, oli 165cm korkea maksanrautias DWB-tamma. Helle teki monipuolisen uran niin nuoren tytön yksityisenä kenttäkilpurina, ratsastuskoulun luottoratsuna kuin menestyneitä jälkeläisiä maailmalle saattaneena siitostammanakin. Kaunis Helle periytti kaikille jälkeläisilleen järkevää ja rauhallista luonnettaan.

Hellin isä, Clayton, oli oman aikansa huippunimi jalostusorikatalogeissa. Sen nimi tunnetaan yhä hevospiireissä kautta Skandinavian, eikä suotta! Clayton oli huippuperiyttäjä, 170-senttinen tummanrautias lempeä tanskalainen, jonka jälkeläisistä iso osa menestyi hulppeasti kenttäradoilla. Se jätti myös jokusen estejälkeläisen, jotka kaikki ovat vähintään 140-tasolla menestystä niittäneitä ratsuja. Clayton itse kilpaili sekä kenttä- että esteradoilla kansainvälisellä tasolla. Suurimpana saavutuksena Clayton muistetaan saksalaisilla areenoilla arvokilpailujen tähtinimenä kolmena peräkkäisenä vuotena, 81, 82 ja 83.

Dea Regina, Eelin emänemä, oli Hellen tavoin 165-senttinen rautias tanskalaistamma. Dea Regina kilpaili aluetasolla sekä rataesteillä että maastoesteillä, mutta koulupuolella tamma oli suorastaan toivoton. Sen vuoksi kenttäura jäi vain haaveeksi. Siitostammana Dea Regina sen sijaan pärjäsi huomattavasti paremmin, etenkin koulupuolella menestyneempien oreihin yhdistettynä. Dea Reginan ravi sai kenen tahansa sisuskalut kääntymään ympäri…

Jälkeläiset

o/t. Nimi SP
s. i/e. Nimi om.:

Tulokset