Kuin kiukkuinen kirahvi

Loriania ei voi kutsua tallin välkyimmäksi tapaukseksi. Ruunivoikko on aina se, joka lyö päänsä rehukuppiin, jää kiinni riimustaan mitä oudoimpiin paikkoihin tai ihan vaan sotkeutuu omaan loimeensa tarhassa. Sinänsä tyhmäkään se ei ole, kyllä se oppii, mutta ehkä keskivertoa aavistuksen hitaammin. Mikäli hoitaja mielii opettaa tammalle porkkanavenytyksiä, kannattaa varautua siihen ettei tamma suoranaisesti tarjoa liikettä vielä seuraavalla kerralla…!

Ruunivoikon toivoisi olevan hieman helpompi ratsastettava, etenkin kun katsoo sen kisatuloksia. Lorian ei kuitenkaan ole se kaikkein kuuliaisin ratsastettava, sillä on toisinaan työskentelymotivaatio tallin puolella ja silloin sitä saa jumpata ihan tosissaan. Lorianilla on kyllä pehmeät kyljet ja se liikkuu ihan mielellään, mutta jos ratsastaja ei ole 110% touhussa mukana, ei kyllä ole Loriankaan. Tammalla on melko kamala ravi, jossa etenkin alhaalla harjoitusravissa tehtävät harjoitukset ovat yhtä vatsalihasten tuskanhuutoa. Lorian on hieman jäykkä ja lintsaa kernaasti taipumisesta. Sitä vastoin tamma kokoaa ihan mukavasti, kunhan ratsastaja jälleen kerran on täysillä tekemisessä mukana.

Esteillä Lorian tarvitsee yhtälailla tukea ja apua, mitä ei kyllä uskoisi tamman kisahistoriaa katsoen. Ehkä sille on jäänyt traumoja isoista luokista, kuka ties… Lorian ei kuitenkaan hyppää järin mielellään. Sillä on ihan mukiinmenevä hyppytekniikka, mutta helposti se jää vähän laiskottelevalle moodille eikä käytä omaa moottoriaan.

Lorian on rohkea, joskaan ei kovinkaan kestävä maastoratsu. Se lähtee herkästi vähän liian lujaa radalle eikä sitten enää oikein jaksaisikaan, etenkään pitkillä laukkasuorilla. Sen kanssa pärjää ratsastaja, joka uskaltaa pidättää reippaastikin radan alkupuoliskolla ja saa hillittyä tamman menohaluja. Helppoa se ei ole, sillä samaan aikaan Loriania pitää kuitenkin vähän kannustaa ja muistuttaa oman moottorin käyttämisestä esteitä lähestyessä!