Nox Pour Me A Moondust

VIRTUAALIHEVONEN | A SIM-GAME HORSE | VH21-031-0243
Hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään esille

Rotu, sukupuoli:	Suomalainen puoliverinen, tamma
Väri, säkäkorkeus:	Ruunikko (sekakarvaa), 163cm
Syntynyt:	Suomessa 13.07.2021,
Osaaminen:	ko Vaativa A, re 130cm, me 120cm, CIC5
Painotus:	Kenttäratsastus
Kasvattaja:	Kuunokka (KUUN9230)
Omistaja:	Inkku R. (VRL-14959), Stall Lusö
Jalostuskäytössä 4 vuotta täytettyään.

Moonan hankintaa pohdin pitkän tovin. Ilmoitus jäi kuitenkin pyörimään mieleeni useamman viikon ajaksi, ja kun se yhä tuppasi vastaani, päätin vierailla Suomen-visiitilläni Kuunokassa. Vuotias tamma seisoi laitumella muiden varsojen joukossa nuhjuisena, takakorkeana ja kerta kaikkisen kurjan näköisenä. Muut varsat kiilsivät ja olivat saavuttaneet järkevät mittasuhteet, mutta jokin tuossa epäsopusuhtaisessa neitokaisessa emältä perittyine harmaine hapsineen yhä piti minut otteessaan. Ensiarvostelutulos ei ollut mairitteleva, eikä nuoren hevosen luonne kuin käytöksen kultaisesta kirjasta. Ihastuin Moonaan silti ja kaupat tehtiin heti.

Moona on hieman rosoinen oma persoonansa, josta joko tykkää tai ei tykkää. Se on vähän kuin uhmaikäinen lapsi; sen kanssa pitää vain osata toimia juuri tietyllä tavalla tai molempien päivä menee pipariksi. Kukaan ei halua vääntää kättä hevosen kanssa joka asiasta, ja Moona on juuri sellainen hevonen, joka oikein odottaa tilaisuutta neuvotella hoitajansa kanssa milloin mistäkin. Moona on parhaallakin tahdolla kuvailtuna omapäinen otus. Se tuntee tismalleen oman arvonsa, eikä salli käsittelyä yhtään piiruakaan sen ali. Ehei! Moonaa pitää käsitellä kuin kuninkaallista. Yritäpä taluttaa suuntaan, johon neitokainen ei halua mennä – se vetäisee päänsä pilviin ja vaikka istuu keskelle tallipihaa ennemmin kuin seuraa perässä.

Moonalla on joitakin diivamaisia piirteitä: loimi ei saa hangata muttei myöskään roikkua, satulavyötä ei saa kiristää kerralla eikä sen väliin saa jäädä karvoja ryttyyn, mössöjen pitää olla haaleita, ei kylmiä eikä taatusti ainakaan kuumia! Moonan päivän saa pilattua lukemattomilla eri tavoilla, eikä sen koommin luimimisesta saati kiukkuilusta tule loppua. Toisaalta Moonassa on myös halinallen vikaa, se tykkää kovasti korvan takaa rapsuttelusta ja rapsuttaa takaisin, kun hoitaja osuu makoisaan kohtaan.

Myös ratsaille noustessa huomaa Moonan olevan aivan omaa luokkaansa. Sitä ei noin vaan niputetakaan nättiin pakettiin saatika laiteta ketä tahansa naapurin penaa tamman satulaan. Ei Moona tee mitään älyttömän tuhmaa, muttei se myöskään suostu yhteistyöhön. Se saattaa hyppelehtiä kunnollisen etenemisen sijaan, tarjota kylkimyyryä ja purra kuolainta kaula hirvimäisenä tikkuna. Kuuliaisuus ei olekaan tämän tamman hyveitä, ei ole mikään automaatio että Moona suostuisi yhteistyöhön. Sen kanssa pitää nähdä vaivaa ja valaa pohjaa; antaa aikaa ja ratsastaa samoja asioita kyllästymiseen saakka. Jos eilen teit läpimurron laukkaväistöjen kanssa, tänään vastassa on sama työmaa. Sikäli Moona kyllä on palkitseva ratsu, että se antaa välittömän palautteen: jos yritit nostaa vasenta laukkaa, mutta lantiosi oli piirun vinossa, Moona antaa kauniin noston sijaan mojovan pukin. Moona ei arvosta junnaamista ja osoittaakin mieltään myös liian pitkään jatkuneesta samasta tehtävästä.

Kaikeksi onneksi Moonalta löytyy herkkyyttä kuunnella istuntaa. Parhaimmillaan se onkin ehdottomasti siinä vaiheessa, kun ratsastaja löytää istuntansa palikat kohdilleen ja pääsee todella vaikuttamaan hevoseen sitä kautta. Moonan kokoamiskykykin yllättää, joskin kaikki pitää tapahtua nimenomaan istunnan kautta. Hieman yllättäen Moona kahmii aina parhaat pisteet käyntiosuudelta. Ravissa se usein vähän hätiköi eikä malta jäädä istunnan alle, ellei ratsastaja todella tee töitä sen eteen. Myös laukassa Moona antaa helposti vähän kiireisen kuvan eikä välttämättä kokoa ihan niin hyvin.

Esteillä Moona on ketterä ja nopea, se kääntyisi täydessä laukassa vaikka taskuparkkiin. Estetekniikassa sen sijaan Moona kaipaa ratsastajan tukea. Irtona se hyppää nätisti, mutta ratsastaja selässään häiriintyy herkästi ja lähtee ponnistamaan virhearvioinnin takaa. Esteillä pitääkin Moonan kanssa löytää se kultainen keskitie: ei saa häiritä liikaa, mutta ei myöskään saa jättää ihan oman onnensa nojaan.

Maastossa Moona on elementissään. Se on kestävä ja jaksaa pitkätkin laukkaosuudet, vaikka ratsastajasta tuntuisikin että se laukkaa aivan liian nopeaan ja väsyttää itsensä kesken radan. Myös tamman ketteryys ja herkkyys pääsevät oikeuksiinsa – eikä hyppytyylikään ole ihan niin justiinsa.

Moona ei ehkä ole se maailman helpoin hevonen lastattavaksi. Jos hoitajan kanssa ei synkkaa, ei tamma myöskään lastaudu. Vieraassa paikassa Moona pörhistelee eikä suostu kuuntelemaan mitään tai ketään ensimmäiseen puoleen tuntiin, joten sen kanssa aika on valttia. Verkassa ei kuitenkaan kannata liiaksi hinkata ja vatvoa, silloin tamma vain ehtii kyllästyä eikä enää radalla jaksa antaa täyttä panostaan.

Suku

2-polvinen suku. Kt: user, pw: arabians.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

23.10.2022 Syyskilpailut Baffner Estatella (maastoesteet 80cm, tuotosluokka)

Jos aamuinen koulurata Pantskun kanssa oli ollut suorainen yllätys siinä, miten hitaasti ja laiskasti sumun keskellä voi hevonen toimia, oli Moona sitten päättänytkin ottaa ihan päinvastaisen asenteen syksyiseen päivään Baffner Estatella. Mulla oli takana Byronin ja Auroran startit, ja edessä pari muuta – puhumattakaan illan esteluokista. Mutta silti mun sormet olivat jo ihan punertavat ja kivistivät hulluna, kun Moona pinkoi syksyn kirjoman maastoradan läpi tuulispäänä. Hopeankirjava harja vain hulmusi tamman kiskoessa ohjia aina vain pidemmäksi ja pidemmäksi saavuttaakseen vielä vähän lisää pituutta laukka-askeleisiin, vielä vähän lisää vauhtia. Tuuli tuiversi kasvoille vaikka miten yritin painautua lähelle kiitävän puoliverisen harjaa. Aukea loppuisi ihan kohta ja mun olisi pakko saada tamman vauhtia hidastettua, tai me singottaisiin aukean päädyssä odottavan esteen yli ihan holtittomasti. En kuitenkaan halunnut rikkoa tahtia – sillä usko tai älä, Moonan onnistui aina pitää rytmi hyvänä oli vauhti mikä tahansa – sillä silloin olisin joutunut ehkä riskeeraamaan ylimääräisen voltin saadakseni tamman esteen yli. Noh, ehkä siihen olisi kuitenkin ollut aikaa.

Este piirtyi esiin koko ajan isompana. Se oli kauralyhtein koristeltu kiinteä, kärkeä kohti kapeneva este, niin että keskellä estettä oli vähiten massaa mutta samaan aikaan eniten pituutta. Kovin pitkä este ei onneksi ollut, mutta jo rataa kävellessä olin todennut sen olevan yllättävän korkea. Yhdistettynä pitkään suoraan olisi este pahimmillaan – parhaimmillaan? – melkoinen yllätys ratsukolle. No, yllätys se oli nytkin: vain muutamaa kymmentä metriä ennen estettä huomasin sen päällä istuskelevan pöllön.
“Wo-wouuu!” Huudahdin ja istuin kaikin voimin vastaan. Moona painoi vastaan ja räpiköi kunnes antoi periksi ja hidasti steppaavaan raviin.
“Tsuuu!” Yritin pelotella lintua pois esteen päältä, jotta voisimme jatkaa matkaa. Ei hemmetti! Turhautunut Moona pärskähteli ja kiskoi ohjia. Ajauduimme koko ajan lähemmäs, asetin tammaa pois päin potentiaalisesta pelotteesta ja huidoin toisella kädellä lintua pois. Itsepäinen pöllö vain toljotti meitä kummastuneena. Kun välissä oli enää metri, Moonan turhautuminen purkautui puolittaisena yrityksenä nousta takajaloille, aikomuksena pukittaa ja samaan aikaan huitaista etujalalla korkealle ilmaan. Lopputulos oli melko kaoottista rimpuilua, mutta pöllö sentään tajusi lehahtaa tiehensä. En voinut olla nauramatta ohjatessani Moonan sille perhanan voltille ja ylittäessämme pahamaineisen tarkkuuesteen. Ainakaan tällä kertaa emme sotkeutuneet esteeseen liiallisen vauhdin takia.

Kyseessä on virtuaalihevonen ja mikään sivuilla esitelty tieto ei oikeasti liity kuvien hevoseen.