D’Lumiere

Dolli on valtava! Ensimmäisenä kimosta huomataan suuri koko, ja vasta sitten yhtään mitään muuta. Dolli ja Kylli ovatkin melkoinen kaksikko. Taluttaessa Dollilla on inhottava tapa ryöstää taluttajan ohi, siinä kuoriutuu varomattoman kämmenet ja varpaat jäävät alle. Karsinassakaan tamma ei ikävä kyllä ole sen ihmisystävällisempi tapaus, se jyrää eikä kunnioita ihmisen rajoja, ellei niitä tee selkeästi selviksi heti alkuunsa. Viekas tamma tietää vippaskonstit jos toisetkin, pullistelusta pään pilviin vetämiseen jottei suitsia tai riimua tarvitsisi pukea. Dolli luimii paljon, mutta kaikeksi onneksi näykkii melko vähän. On Dollissakin se herkkä puoli, joka tulee esiin tutun ihmisen kanssa oikeasta kohdasta niskan takaa rapsutellessa.

Tunnilla Dollia ei aivan alkeistasolla nähdä, sillä se on isokokoinen- ja askelinen ja hieman haastava aika-ajoin. Dolli ei ole sieltä kuuliaisimmasta päästä, ja se pitää saada jo alkutunnista hyvin pohkeen ja ohjan väliin, jotta tunnista tulee yhtään mitään. Tamma osaa vältellä ohjasapuja heiluttelemalla päätään ja nostamalla kaulansa hirvimäisesti pystyyn. Helposti kokemattomammat tuntevatkin olonsa vaan matkustelijoiksi Dollin ison ravin vaan kumistessa ympäri kenttää. Kaikeksi onneksi kimo ei ole järin nopea, pikemminkin hidas ja viipyilevä pitkien askeltensa kanssa.

Dolli on kaikkea muuta kuin herkkä avuille. Sitä saa ihan todella ratsastaa hiki hatussa eivätkä parhaimmatkaan oppilaat aina saa Dollia näyttämään parastaan. Sillä on kyllä kokoamiskykyä ja taitoa, mutta halukkuutta sitäkin vähemmän. Dollilla on paha tapa purra kuolainta välttääkseen kuulemasta ohjasapuja.

Esteillä Dolli yllttää ketteryydellä ja voimakkailla hypyillä. Se tosin väsyy äkkiä ja sen jälkeen keskittyminen ajautuu ihan muualle kuin esteille ja puomit kolisevat alas.