Oletko koskaan ostanut hevosta MobilePaylla? En mäkään, kunnes törmäsin L.A. Bamba-nimiseen lähes mustaan puoliveritammaan. Sanoin törmäsin, koska mä kirjaimellisesti olin kävellä hevosta päin. No kidding! Tamma seisoi kaikki neljä jalkaa harallaan keskellä tietä, jossain saksalaisissa estekisoissa, joista en muista mitään muuta kuin tämän tapauksen. Sen silloinen omistaja oli ihan mankelissa naisen jokaista liikahdusta vastustelevan tamman kanssa. Nainen yritti kiskoa sitä eteenpäin, tamma harasi vastaan minkä kykeni. Hyvä ettei suitset irronneet päästä! Mun oli ihan pakko puuttua siihen.
”Kai sä tajuat, ettei se uskalla liikkua?” Kysäisin englanniksi koska mun saksa oli kerrassaan surkeaa. Nainen mulkaisi mua kuin vähä-älyistä. Mustan hevosen silmänvalkuaiset vilkkuivat sen repiessä ohjia naisen kädestä. Mä tartuin naisen käteen ennen kuin se olisi lyönyt hevosta ohjasperillä.
”Näin”, nappasin ohjat pois siltä naiselta ja pakitin tamman lätäkön ohi. Se laskin kiitollisena puhisten päätään ja pörähti kuin helpotuksesta huokaisten. Niinpä, peilit voi joskus olla naiselle tosi paha juttu.
”Keep it!” Nainen uusi itkua pidätellen. ”I just don't want it anymore! I hate her damn it.”
Ja niine hyvineen naikkonen marssi tiehensä. Jäin pöllämystyneenä seisomaan tamman kanssa, tietämättä edes sen nimeä.
Myöhemmin mä sain eräältä toiselta saksalaiselta kuulla tamman – ja sen omistajan – nimen, ja kun mä tavoitin sen, oli se jo kaukana. Ei mun auttanut kuin kohauttaa olkapäitä. Vaivoin saadun numeron turvin siirsin sievoisen summan rahaa, enhän mä sitä raukkaa eläintä voinut sinne kisamestoillekaan jättää. Ihme ja kumma se outo nainen lähetti mulle kaikki paperit allekirjoitettuna. Mutta silti, eihän tällaista sattunut kuin ponikirjoissa.
Bamba on melko kamalat askeleet omaava upea holsteintamma. Sillä on uskomattoman hyvä hyppytekniikka ja maailman mukavimmat hypyt, joihin lähestulkoon kenen tahansa on helppo mukautua. Pamsku etenee ketterästi esteeltä toiselle, jaksaen hypätä loputtomiin kyllästymättä. Pamsku onkin niitä hevosia, jotka esteitä vain nähdessäänkään ampaisevat korvansa suloisesti hörölle ja piristyvät ihan silminnähden. Pamsku ei tunnu satulaan liian nopealtakaan, joten sen kanssa on hyvin aikaa ratkaista tiet sujuviksi kiperämmässäkin tilanteessa.
Koulupuolella Pamsku ei aivan niin pidetty olekaan. Se on kyllä perusnöyrä ja yritteliäs sille päälle sattuessaan, vaikkei mikään supersuorittaja olekaan. Perustason liikkeet se suorittaa mukisematta joskaan suuresti innostumattakaan, mutta mukavuusalueensa ulkopuolelle lähes musta holsteiner ei mieluusti astu. Johan alkaa pään viskely ja kuolaimeen pureminen, ja pohkeenväistötkin voivat tuntua aivan mahdottomilta. Jos tilanne eskaloituu oikein pahaksi, alkaa Pamsku viskellä takapäätään varoittavasti ilmaan. Ja jos vinkki ei vieläkään mene perille, vetäisee Pamsku sellaiset pukkishow't ettei ratsastaja kuin ratsastaja taatusti selässä pysy. Sitten näytetäänkin niin viatonta naamaa, että… ”Mähän varoitin sua!” Pamsku tuntuu oikein ilkkuvan. Kun kaikki sujuu hyvin, Pamsku on ihan peruskelpo kouluratsu, joka tosin ei jaksa pitkiä pätkiä kantaa itseään oikein. Väsyessään alkaa se sama show…
Maastossa Pamsku on perusrohkea, ei mikään hurjapää muttei myöskään turhan varovainenkaan. Se menee kyllä jos ratsastaja on varma, mutta epävarmemman ratsastajan kanssa Pamskun kuriton villilapsi herää henkiin maastossakin.
Sanoinko jo, että Pamsku on ihan älyttömän tyhmä? Sitä ei todellakaan ole suotu älynlahjoilla, ja välillä tuntuu että tamma ikään kuin tyystin unohtaa missä on ja mitä on tekemässä. Se saattaa jäädä hölmönä jumittamaan tallin oville, aivan kuin ei muka tietäisi miten oviaukot toimivat. Joskus tästä ominaisuudesta on hyötyä, sillä Bamban saa melko helposti unohtamaan myös kiukkuilunsa ja epävarmuutensa. Esimerkiksi pelottavan kuralammikon ohittaminen onnistuu, kun jumittuneen tamman saa vaikkapa porkkananpalasella huijattua pienelle voltille.
