Cerenis on ehkä maailman upein kouluholstein. Tai ainakin meikäläinen käy kuolaamassa kyseistä oria aina tilaisuuden tullen DCD:ssä – luojan kiitos juuri sopivan kaukana, ettei reissuja tule turhan usein tehtyä. Jälleen kerran ohikulkumatkalla oli pakko poiketa ihastelemaan upean oriaseman tunnelmaa, jollaista ei monessa muussa paikassa yksinkertaisesti ole. Kun tällainen kerettiläinen kenttäratsastaja kun päätyy ihastelemaan kouluoria, tietää että nyt ollaan syvillä vesillä. Kun sitten keksin laittaa tunneilla enemmän tai vähemmän huonosti menestyneen Doriksen miehelään, en heti ensimmäisenä ollut suinpäin kysymässä astutusta juuri Cereniksestä. Olihan se niin hieno! Doris, no, ei ihan niin hieno. Entä jos Cerenis ei ottaisi vastaan tällaisia saarelaisia puskatammoja? En vaan päässyt yli Cereniksestä, vaikka kuinka yritin katsella oreja muualta. Niinpä rohkaisin itseni ja tein kyselyn DCD:lle. Huh heijaa! Siihen tarvittiin rohkaisuviinilasillinen jos toinenkin. Se kuitenkin kannatti, sillä ei aikaakaan kun wanna be-kouluratsastajan kasvattilaumassa temmelsi ihka-aito cereniläisläinen orivarsa.
Riemu loppui kuitenkin lyhyeen, kun kävi juuri niin kuin varsojen kanssa monesti käy: kaikki ei vaan mennyt putkeen. Karppi-raukka veti sellaiset lipat temmellyksen siimeksessä, että meni ja mursi vasemman lonkkaluun. Olimme jo ihan varmoja, että loppu oli tullut, että mun ei kannattaisi kuolailla kouluoreja saatika haaveilla olevani vakavasti otettava kouluhevoskasvattaja, kun en saanut sellaista pysymään hengissä edes vuotiaaksi. Ei muuta kuin klinikalle ja raukkaparka kuntoutukseen. Kyllä, kuulit aivan oikein, eläinlääkäreiden mukaan peli ei vielä ollut menetetty.
No, GeePee-tason kouluhumputinta meidän Cravenista ei tietenkään koskaan tullut, mutta kyllä siitä ihan kelpo harrastekaveri meille saatiin. Craven peri isältään paitsi jämerää rakennetta – joka varmasti oli onnena onnettomuudessa – sekä hyvälaatuisen ravin. Harmi kyllä takaosan vamma estää liikkeitä pääsemästä todelliseen arvoonsa, eikä Karppi koskaan tule esimerkiksi kokoamaan ja kantamaan itseään aivan niin kuin oppikirjoissa kuvaillaan. Karppi on ehkä maailmankaikkeuden hitain hevonen, joten onni sinänsä ettei siitä kenttäratsua sentään aiottu.
Karppi on herkkä ja näppärä ratsu helpompiin tehtäviin. Pitkiä pätkiä se ei tosiaan itseään kanna, mutta muutoin sen kanssa on ilo työskennellä.
Mikään järjen riemuvoitto tämä musta poniinipoika ei ole, sen kanssa tarvitaan vähän pidempää pinnaa ja huumoria niin taluttaessa kuin tallissa toimiessakin.
