Valehtelisin, jos väittäisin, että tarkoituksenani oli hankkia irlannincob – tai varsinkaan oria. Olin jo sortunut hankkimaan Gradyn, ja sehän tietenkin tarvitsi kaverin. Ei meidän ruunapojista ollut Gradylle seuraksi, kimo-rukka kaipasi totisesti painikaveria. Selailin nettipalstoja, mutta niinhän siinä kävi, että vanha kunnon puskaradio vei jälleen voiton. Tällä kertaa puskiksen lonkerot ylsivät aina Irlantiin saakka. Vanha tuttuni, Eleonor, laittoi meiliä ja kyseli, vieläkö olin oria vailla. Hänellä oli kasvatti, josta ei ollutkaan tullut aivan halutunlaista – Eleonor nimittäin kasvatti valjakkohevosia. Mitä ihmettä minä valjakkohevosella tekisin? No, kenttäratsunpa hyvinkin. Hotti saapui meille täyttämään virkaa Gradyn leikkikaverina. Kirjava tupsujalka vei saman tien tallimestarimme sydämen (joskaan siihen ei paljoa vaadita) ja sai puolen tallia kohkaamaan tinkereistä. Voisiko sillä ajaa? Ja mikä oleellisempaa – voisiko sillä ratsastaa? Istutin tallityttöni, Ulrikan, Hotin selkään melko nopeasti huomattuani oriin taipumuksen ylittää kaikenmaailman kiviä ja risuja tarhassa melko ketterän näköisesti. Hotti antoi Ulrikan kiivetä selkäänsä, ja mikä parasta, ymmärsi avut ja jopa ylitti esteet, joita kentälle oli tunnilta jäänyt. Minä en ollut aivan vakuuttunut ostoksestani, mutta koko talliporukka mankui Hotin jäämisen puolesta.
Hotti on oriiksi säyseä, sellainen kaikkien kaveri, joka jutustelee mielellään ohikulkijoille ja takuulla tutkii kaikkien taskut herkkujen toivossa. Hottia suloisempaa oria tuskin onkaan! On se silti ori, ja osaa myös machoilla ja pörhistellä, mutta jostain syystä sen steppailut tallipihalla aiheuttavat lähinnä naurunpyrskähdyksiä. Hoitamiseen Hotilla ei oikeastaan ole mielipiteitä suuntaan taikka toiseen, mutta se rakastaa harjan juuresta rapsuttelua kumisualla. Silloin Hotti venyttää kaulaansa ja naamailee nautinnollisesti. Kavioiden nostaminen on välillä melkoinen projekti, Hotti ei itse taida ymmärtää monojensa olevan mallia lautanenplusplus.
Ratsuna Hotti on heittänyt ennakkoluuloilla vesilintua. Se ei ole lainkaan raskas, vaan huonoinakin päivinä pyöreä ja notkea. Toki sen ratsastuksessa saa kiinnittää huomiota moneen asiaan, kuten siihen että se oikeasti etenee eikä jää steppaamaan paikoilleen, mutta kaikenkaikkiaan se on varsin rento harrastuskaveri. Omaa tahtoa herralta kyllä löytyy, joten siinäkin mielessä ratsastajan on syytä olla tilanteen tasalla. Äkkilähtöjä kanariansaarille ei kuitenkaan tarvitse Hotin kanssa nimestä huolimatta pelätä, kirjava on ehdottomasti ennemmin hitaanpuoleinen kuin kovinkaan nopea. Hotin laukka on aivan ihana, mutta ravissa on paljon pienemmällä työstöllä hurjasti potentiaalia. Esteet ori ylittää yllättävän ketterästi ja vaivattomasti ollakseen muhku. Eihän se tietenkään päihitä puoliverisiä kanssakilpailijoitaan, mutta Hotin kanssa jopa häviäminenkin on vain hauskaa.
Kärryistä ori ei välitä, se pakenee paikalta ja potkii aisoja paniikin vallassa. Eleonor ei koskaan kertonut, mitä sen kanssa oli käynyt, mutta ei tarvitse olla Sherlock tajutakseen, ettei Hottia pidä valjastaa missään tilanteessa.
Vieraat paikat Hotti ottaa haltuunsa tepastellen pää korkealla ja kiljuen kuin pikkuvarsa. Se on oikeastaan koominen näky, kaikkien onneksi ori rauhoittuu kun hoitaja pysyy rauhallisena eikä lähde mukaan sen kotkotuksiin.
