4.1.2022 Uusia tuulia
Saimme tänään kunnian hakea kotiin uuden kenttätamman, lupaavasti rataesteillä uransa aloittaneen Esmen. Hollantilainen oli vasta 11-vuotias, mutta kilpaillut jo hyvällä menestyksellä 150cm ratoja niin koto-Suomessa kuin ulkomaillakin. Hevosen omistaja oli kuitenkin luopumassa useammasta ratsustaan, syystä taikka toisesta, eikä hinta ollut tämän tasoiseksi hevoseksi niin päätähuimaava kuin olisi voinut kuvitella. ”Ei se raha, vaan oikea koti”, myyjä selosti tilannetta. Esme vaati hieman omanlaistaan hoitoa, mutta meidän henkilökuntamme oli selvinnyt kummemmastakin. Ostotarkastuksesta tamma sai puhtaat paperit, ja matka Ahvennamaalle saattoi alkaa.

---

26.12.2017 Ilman satulaa-tunti, kirjoittanut Crimis, ratsastajana Perho
Kaksi päivää jouluaattoon, mutta Hukkasuossa oli vielä täysi tohina päällä. Kouluratsastajien kireitä nutturoita kuitenkin löystettiin ja satulat heitettiin hetkeksi menemään. Perjantai-iltapäivästä Crimis järjesti nimittäin satulattoman ratsastustunnin Hukkasuon kentällä. Mukaan saatiin kaksi tallin omaa ratsukkoa, kolme ulkopuolista ja kuudentena mukaan tuli Lassen entinen omistaja Alessa. Turvallisuuden vuoksi orit ja Lasse pidettiin kentän toisessa päädyssä ja tammat toisessa.

Alkuverryttelyn aikana Crimis kävi läpi jokaisen ratsastajan istuntaa ja tutkiskeli tarkkaan myös hevosia, joista puolet olivat täysin vieraita. Suomenhevosori Nootti vaikutti aavistuksen hermostuneelta uudesta ympäristöstä.
”Marike, pidä kädet paikallaan, älä sählää”, neuvoin selässä istuvaa tyttöä ja käänsin kohta katseeni Kirstuun ja Spittiin.
”Kirstu, nojaa taaksepäin ja tee puolipidätteitä, jos se meinaa kiihdytellä liikaa.” Spitti oli vastakohta Nootille – ruunivoikko kulki pörheänä korvat hörössä.
”Hyvä Alessa, vielä pää pystyyn niin hyvältä näyttää! Lassella on kyllä söpöt korvat, mutta katso eteenpäin”, naurahdin brunetelle. Nainen hymyili autuaana entisen hevosensa selässä. En voinut kuin hymyillä. Pitäisikin sanoa Alessalle, että saa kyllä tulla moikkaamaan ja ratsastamaan Lassea koska vain.
”Eve, hartiat rennoksi”, kommentoin vuonon selässä istuvalle tytölle kääntyessäni tammojen päätyä kohti. Friisiläistamma Lawine luimi Sissin tullessa liian lähelle, joten muistutin Eveä hyvästä turvavälistä. Lawinen selässä istuva Nova huokui itsevarmuutta ja ratsasti hevostaan tottuneesti. Nootin lisäksi myös puoliveritamma Esme oli alkutunnista levoton ja tanssahteli sinne tänne.

Päätyihin tehtiin vuoroin isoa ympyrää ja isoa neliötä, taivutellen ympyrällä sisäänpäin ja neliön sivuilla taas pyrittiin pitämään hevonen täysin suorana. Muutaman kierroksen jälkeen siirryttiin raviin. Kaksitahtinen askellaji aiheutti osalle ratsastajista hankaluuksia, ja vatsalihakset pääsivät kunnon rääkkiin. Ravissa pysyttiin ympyrällä, jota tasapainon parantuessa pienennettiin pikkuhiljaa. Alkutunnin jännitys alkoi haihtua, kun ratsastajat joutuivat keskittymään täysillä ratsastamiseen. Ravissa tehtiin temmonvaihteluita ja etsittiin kullekin sopivaa tahtia harjoitusraviin, joka olisi mukava niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Ilmapiirin keventyminen heijastui myös hevosiin, jotka venyivät pikkuhiljaa kireistä rautakangista letkeästi lumessa humputteleviksi hörökorviksi. Nootista löytyi miellyttämisenhaluinen työmyyrä ja Esmestä herkästi apuihin vastaava ratsu.

Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin, minkä jälkeen ratsukot saivat kävellä hetken ennen laukannostoja. Jokainen ratsukko sai laukata ensin koko kenttää ympäri muiden odottaessa uran sisäpuolella. Kun laukkaan saatiin mukava, hallittu tempo ja oma istunta tuntui varmalta, siirrettiin hevonen pääty-ympyrälle. Laukassa ei kauaa työskennelty, vaan pian siirryttiin jo loppukäynteihin. Tunnin päätteeksi jokaiselle ratsastajalle oli tarjolla pipareita ja glögiä tallituvassa.

---

Estevalmennus 5.11.2017, Valmentajana Ida ja ratsastajana Perho
Annoin Perhon ensin hieman tutustua Esmeen alkuverryttelyiden kautta. Tämä oli Perhon ensimmäinen kerta Esmen selässä, joten en halunnut vaatia ratsukolta vielä alussa mitään, vaan kasailin itse tehtävää kentälle, kun Perho otti tuntumaa uuteen ratsuun. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen esteen sarja yhden laukan väleillä. Toisella sivulla taas viistosti laitettu kolme puomia, jotka saisi tehtävän edetessä sitten nostettua kavaletti-este-kavaletti innari-tyyppiseksi tehtäväksi.

Aloitimme tulemalla kolmea puomia aluksi ravissa. Neuvoin Perhoa antamaan Esmelle tarpeeksi tilaa ohjalla, sillä tamma oli erittäin herkkä suustaan. Perho sai olla todella varovainen käsiensä kanssa, ettei vahingossakaan nappaisi Esmen suusta liian kovaa. Alkuun oli tamma vähän vedoton, joten neuvoin Perhoa hieman maiskuttamaan ennen puomeja, jotta Esme ei laahaisi jalkojaan puomien yli. Raippaahan en antanut ratsukolle ollenkaan Esmen herkkyyden vuoksi. Pienellä kannustuksella Esme näytti ylittävän puomit temmokkaasti.

Nostin puomit kavaleteiksi ja keskimmäisen puomin pieneksi esteeksi. Ravin sijasta ohjeistin Perhon tulemaan nyt laukalla. Laukan nostossa ilmeni ongelmia ja laukka jäi hieman paikalleen, mikä korjaantui antamalla Esmelle enemmän ohjaa. Tamma on niin tarkka suustaan, mikä meinasi jatkuvasti Perholta unohtua. Puomien noustessa Esmekin sai uuden vaihteen päälle ja tuli reippaammin esteelle. Tehtävä näytti sopivan Esmelle sen suorittaessa sen tarkasti ja huolellisesti, mutta kuitenkin innokkaasti.

Sarjan esteet olin nostanut alkuun 60cm korkeiksi. Se ei ollut Esmelle suuri korkeus, mutta halusin aloittaa sillä. Perho ei kuitenkaan ollut hypännyt Esmellä aiemmin, eikä oikeastaan ratsastanutkaan. Ensimmäisellä kerralla sarja meni ratsukolta muuten hyvin, paitsi että toinen väli olikin odotettua pidempi ja Esme joutui lähtemään ponnistukseen turhan kaukaa. Tämä ei kuitenkaan tuntunut haittaavan menoa, sillä tammalla riitti hyvin voimaa ponnistaa kauempaa näin pienillä esteillä. Seuraavalla kerralla Perho ratsastikin samalla tavalla ensimmäisen välin, mutta antoi enemmän pohjetta sarjan toisella esteellä, jolloin pidemmän laukan ja suuremman hypyn ansiosta toinen väli ei tuntunutkaan enää pidemmältä.

Sarja nostettiin lopulta 70cm korkeaksi ja viimeisin este 90cm korkeuteen. Ratsukko oli löytänyt jo yhteisen sävelen alun pienistä hankaluuksista huolimatta ja he loikkivat jo esteitä, kuin vanhempikin työpari.

Keskustelimme vielä tunnin päätteeksi Esmen herkästä suusta ja tulimme siihen tulokseen, että voisimme vaihtaa Esmelle kuolaimettomat suitset. Jos tamma toimisi niillä toivotusti, voisimme jättää sen herkän suun rauhaan, eivätkä esimerkiksi ratsastajan horjahtamiset ja äkkinäiset kiskaistu aiheuttaisi sille tahatonta mielipahaa.

---

28.10.2017 ~Uusia tuttavuuksia~ kirjoittajana Perho
Saavuin ensimmäistä kertaa Taivalpaateen sateisena lokakuun aamuna auttelemaan ystävääni Idaa tallilla. Astuessani pihapiiriin, kaksi nuorta bordercollieta ryntäsivät jalkoihin. Rapsuttelin koiria hetken ja jatkoin talliin, missä arvelin Idan olevan. Arvaukseni osui oikeaan, sillä Ida oli laittamassa tyhjään karsinaan kuivikkeita. ”Ai hei Perho! Tulitkin jo. Saat tänään ottaa uuden hevosen vastaan”, Ida aloitti neuvomalla.
”Vie se ensin tyhjään tarhaan niin katsotaan sitten myöhemmin mitä tehdään”, Ida jatkoi vielä.
”Okei, mihin sä meet?” kysyin.

”Katsomaan hyviä oreja yhdelle tallille”, vastaus kuului. Nyökkäsin. Ida lähti ulos ja käynnisti autonsa. Jäin odottamaan satulahuoneeseen ja katselin ympärille.
”Tämä kaipaa järjestystä”, mutisin. Aloitin spontaanin projektini nostamalla kaiken pois paikaltaan tuoneille ja pöydille. Pyyhin pölyjä ja siivosin harjapakkeja. Lopuksi laitoin kaiken siististi paikoilleen. Viimeistelin satulahuoneen lakaisemalla. Kuulin auton ajavan pihaan, mikä sai minut kävelemään ulos. Jätin Ruskan ja Kuolan satulahuoneeseen odottamaan mennessäni ottamaan uutta hevosta vastaan.
”Hei! Oletko sinä Ida?” autosta ulos tullut nainen kysyi.
”En, olen Perho. Ida pyysi ottamaan hevosen vastaan”, vastasin hänelle.
”Selvä, minä olen Jasmin. Voit ottaa Esmen ulos trailerista niin päästään laittamaan tavarat paikoilleen”, Jasmin selosti. Kävelin trailerin sivuovelle kun Jasmin avasi peräluukun. Vaikka trailerista olikin hämärää, huomasin tamman ylvään pään. Irrotin riimunarun lenkistä taluttakseni Esmen ulos, mutta tamma päättikin ennen minua. Se rynni ulos nopeasti minun lähes juostessa perässä. Sain tilanteen kuitenkin nopeasti hallintaan, ja Esmen rauhoitettua vierelleni, tai miten nyt paikallaan steppailevaa hevosta voikaan kutsua rauhalliseksi.
”Tosiaan, Esme on aika kipakka tamma”, Jasmin totesi minulle. Nyökkäsin ja sidoin tamman hoitopuomiin. Aloin irrottelemaan kuljetussuojia yksi kerrallaan. Samalla tutkin tamman jalkoja sekä niiden lihaksia. Irrotettuani suojat nousin ylös.
”Tämä taitaakin olla estehevonen? Arvelisin että taso on siinä 140cm-160cm välillä”, totesin itselleni.
”Oikeaan osuit. Esme hyppää ratana 150cm”, Jasmin vastasi. Irrotin tamman hoitopuomista ja jätin suojat sille roikkumaan. Talutin steppailevan tamman lähimmälle vapaalle tarhalle ja laskin sen sinne. Esme hirnahti muutaman kerran ilmoittaakseen olevansa paikalla ja alkoi sitten esitellä askellajejaan. Naurahdin ja palasin takaisin pihaan.
”Laitetaanpa Esmen tavarat paikoilleen”, ilmoitin ja nostin avatusta auton tavaratilasta kaksi satulaa päällekkäin syliini. Jasmin otti pinon loimia ja suojia. Kävelimme varustehuoneen ovelle.
”Varo sitten, sisällä on kaksi koiraa”, varoitin ennen kuin avasin oven. Ruska ja Kuola saapuivat innoissaan vastaan ja melkein kaatoivat minut. Naurahdin ja asettelin satulat telineisiin. Ohjeistin Jasminin laittamaan tavarat oikeisiin paikkoihin ja lähdimme hakemaan loput.

Parin tunnin päästä Ida saapui takaisin. Heilutin iloisesti kättäni tervehdykseksi. Ida käveli luokseni ja vilkaisi tarhojen suuntaan.
”Onnistuiko kaikki suunnitellusti?” hän varmisti.
”Kyllä. Esme on tarhassa loimi päällä ja varusteet paikoillaan”, kerroin ja johdatin Idan siivoamaani satulahuoneeseen.
”Oho! Sä oot näköjään vähän siivoillut”, Ida totesi. Nyökkäsin. Ida otti riimunarun koukusta ja lähdimme hakemaan tammaa tarhasta. Esme saapui portille innoissaan ravaillen.
”Hae sinä se”, Ida sanoi ojentaen riimunarua minulle. Otin narun vastaan ja puikahdin puoliksi avatun portin ali tarhaan. Kiinnitin narun riimuun ja avasin portin. Talutin tamman ulos tarhasta. Lähdimme kolmistaan kohti tallia missä Esme asustaisi luultavasti koko lopun ikänsä. Ida tutkaili matkalla tammaa.
”Sillä on hyvä askel”, hän totesi.
”Esme on ihana. Jos vain voisin, hoitaisin sitä vaikka joka päivä”, mietin ääneen.
”Siitä vaan”, Ida vastasi pohdiskeluihini ja sai katseeni nousemaan vieressäni kävelevään ihmiseen. Hymyilin ja taputin Esmeä kaulalle. Vein sen karsinaansa ja vaihdoin sille talliloimen. Jätin sen karsinaansa rauhoittumaan jännittävästä päivästä.