”Miks ihmeessä sä ostit 12-vuotiaan?”
”Tuleeko se ratsastuskoululle, siksikö se on niin vanha?”
Talliporukka oli tainnut jo tottua siihen, että ostin hevoseni mieluiten nuorina, raakileina, keskeneräisinä. Mitä isompi projekti vastassa oli, sitä hanakammin olin käsi ojossa tarjousta tekemässä. No, Lelu on niitä harvoja poikkeuksia sääntöön. Tallissa oli tarvetta osaavammalle estepuolen ratsulle, ja nimenomaan tammalle. Lelun myynti-ilmoitus ei parempaan saumaan olisi voinut osua. Koeratsastuksessa en ollut päästä yli siitä, miten pikkuruinen se oli. Hädintuskin hevoskokoinen! Hihitin itsekseni sen selässä koko koeratsastuksen, läpi suloisten pikkupukkien ja ryöstö-yritysten. ”Eihän tälle voi kuin nauraa!”

Ilmeisesti Lelu on jossain kohtaa ottanut itseensä kaikesta naureskelusta, jota se saa pienen kokonsa vuoksi osakseen, sillä vaaleanpunarautiaasta on kehittynyt melkoinen matami. Pienestä koosta huolimatta – tai juuri siksi – se antaa kyllä kuulua itsestään! Kyllä se ensimmäisestä komennuksesta uskoo, mutta voit olla varma, että pikkuneiti yrittää ujuttautua taluttaessa taskuihin, näykkimään jos jokin ei miellytä ja nojaamaan taluttajaa vasten. Lelu osaakin olla melkoinen sikapossu sille päälle sattuessaan, mutta onneksi tosiaan uskoo kun kerran komentaa. Mitään nalkutusta Lelu ei siedä, siitä se ottaa vaan enemmän kierroksia.

Lelu on sikäli kiva ratsu, ettei se oikeastaan pelkää yhtään mitään. Toisinaan se tylsistyessään mukasäikähtelee, mutta sekin loppuu ensimmäisestä huomautuksesta, että hei, nyt ollaan töissä. Jonkin verran Lelu vaatiikin kuria ja napakkaa ratsastusta treenin alkuminuuteilla, ennen kuin yhteinen sävel löytyy. Hankalaksi sen tekee Lelun herkkyys, tamma ei nimittäin siedä painetta kuolaimessa juuri ollenkaan. Hännänhuiskiminen muuttuu äkkiä pikkupukeiksi, jos sitä yrittää ratsastaa liian staattisella tai vastaavasti heiluvalla kädellä. Tasainen tuntuma ja pohkeet lähellä kylkiä, niin johan muuttuu ääni kellossa.

Lelun ravi on aivan kammottavaa! Se on korkeaa ja lyhyttä, oikeaa shetlanninponiravia puoliverisen kuorissa. Laukka sentään on matkaavoittavampaa ja pyörivämpää. Harjoitusravitehtävät Lelun kanssa ovat yhtä hikoilua ja tuskaa. Sillä on ihan hyvä kokoamiskyky, mutta ilmaiseksi tamma ei edes laske kaulaansa kirahvimoodista. 

 Esteillä Lelun kanssa haastavinta on ratatempon löytäminen ja ylläpitäminen. Tammalla on kyllä hyvä laukka, mutta se mielellään ottaisi aina tilaisuuden saadessaan supernopeat lähdöt ja spurtin (ja parin ilopukin) jälkeen takaisin raviin. Sen kanssa eniten onkin tehty töitä ihan vaan laukan ylläpitämisen kanssa, ja tehty kenttäratsuille talvikaudelta tuttua kestävyysharjoitusta eli isoa laukkaa maneesissa intervallityyppisesti. Lelun kestävyyskunto ei olekaan huippuluokkaa, se on enemmän spurttaajatyyppinen hevonen kuin pitkänmatkan suorittaja. Ketterä se kyllä on, eikä hyppytekniikassakaan suurempaa ongelmaa ole. Pieneksi ratsuksi Lelu ponnistaa yllättävän voimakkaasti ja korkealle.