Dzaria MJA

Alexandresta en ole vakuuttunut – saati Ahvenanmaan oloihin totuttelevasta Zassasta – mutta minä en ole katunut ostopäätöstä hetkeäkään. Zassa on juuri sellainen kuin koeratsastuksessakin: aivan älyttömän hyvä hyppääjä. Zassalla tosin tuntuu kestävän tottua saariston tuulisen kosteisiin oloihin. Etenkin tuuleen tamma suhtautuu nuivasti, toisin sanoen se ei voi sietää tuulista keliä. Se on kuin ampiasen pistämä karhu, tarhassakin riekkuu ja teutaroi kunnes joku tulee pelastamaan Arvon Hienohipiän sisätilojen turviin. Pthyi! Lieneekin sanomatta selvää, että herkkis vuorataan ulos kunnon loimiin ja korvahuppuihin. Jos hoitaja menee unohtamaan loimituksen, vastassa on kirjaimellisesti tärisevä hevonen.

Zassalla on jonkin verran ns. omia juttuja. Se ei ole järin älykäs olento, vaikka arabeista monesti sellaista kuulee väitettävän. Liekö syynä radikaali muutos ilmastossa, mutta tallipihalla Zassan kanssa saa aina olla vähän varuillaan. Sillä on inhottava tapa pyrähdellä laukkaan kesken reissun tarhalta tallille tai kentälle – ketterä tamma voi pyörähtää taluttajansa ympäri täydessä laukassa ennen kuin tämä ehtii kunnolla edes rekisteröidä tapahtunutta. Zassa ei missään nimessä ole kokemattoman käsittelijän hevonen, eikä usean vaan nimenomaan yhden – tai kahden – ihmisen hevonen. Zassan kanssa pärjää mainiosti, kun ne sen jutut tulevat tutuiksi ja niihin osaa hieman ennakoitua.

Zassa ei voi sietää päähän koskettamista. Se katoaa kuuta kiertävälle radalle, jos joku yrittää koskea sen päätä, olivat tarkoitusperät sitten kuinka puhtoiset. Sillä on älyttömän herkkä nenäpii, jonka vuoksi esimerkiksi turparemmin kiristys on sille ihan ehdoton no-no. Riimun se sietää, kunhan siitä ei tule painetta nenälle. Zassa kärsii vetopaniikista, joten sitä ei saa sitoa. Hoitaminen onnistuu esimerkiksi heinäkasan avulla: heinää karsinaan ja tamma seisoo nätisti aloillaan harjaamisen ajan. Riimun ja suitsien pukemisessa on myös syytä käyttää viekkautta ja sujauttaa kuolaimet suuhun samalla sekunnilla kun tamma noukkii kädestäsi heppanamin. Myöskään korviin ei sovi koskea suitsiessa, tai tamma syöksähtää pakosalle. Satuloinnista Zassalla ei – onneksi! – ole sen kummempaa sanottavaa. Vähän se saattaa kohotella takajalkojaan, jos kokee hoitajan otteet satulavyön kanssa turhan rivakoiksi. Zassan kanssa tulee juttuun parhaiten olemalla itse rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa.

Zassan käynti on varsin olematonta, ihan vain koska ratsastaja selässään se harvemmin suostuu kävelemään. Se lähtee tanssahtelemaan jo kun ratsastaja vasta saa varpaat jalustimeen. Kärsivällisyys ei todellakaan ole Zassan hyve! Zassan kanssa vaaditaan melko paljon työtä, jotta sen saa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Jos sitä yrittää ratsastaa napakoin ottein meiningillä ”vartissa paketissa”, saa unohtaa moiset ajatukset melko nopeaan. Zassa ei voi sietää kiirettä eikä rivakoita otteita, joten kiireessä sen kanssa suositellaan l käytettäväksi joustochambonia, jonka avulla se pääsee ehkä hieman rennompaan moodiin aavistuksen nopeammin. Muutoin työt kannattaa tehdä alusta loppuun, jolloin Zassa palkitsee aidoimmin rentoudella. Parhaimmillaan Zassalta löytyykin letkeää ja rentoa liikettä myös ravissa. Zassan ehdoton ykkönen on sen laukka, joka luonnostaankin rullaa hyvin pyöreänä ja tasaisena. Pahimmillaan Zassa on ylivirittynyt heti alkuunsa ja vain rysää maneesin läpi kiitolaukassa.

Zassa saakin inhottavia ”laukkakohtauksia” milloin mistäkin syystä. Yliherkkä tamma reagoi silmänräpäyksessä ottamalla jalat alleen. Syynä voi ihan yhtä hyvin olla rasahdus katsomossa kuin ratsastajan äkkinäinen liikahdus. Takin riisumista selästä käsin Zassa ei sulata alkuunkaan! Eniten työtä sileällä Zassan kanssa tuottaakin nimenomaan rentouden löytäminen, joka on avain kaikkeen muuhun kokoamisesta puhtaisiin koulusuorituksiin. Zassalla on sangen hyvä kokoamiskyky, mutta se ei onnistu ennen kuin tamma on rento. Zassa ei anna parastaan, jos ratsastaja ei onnistu motivoimaan sitä riittävän hyvin.

Esteillä Zassan ominaisuudet pääsevät paremmin esille: se on ketterä ja omaa erinomaisen hyppytekniikan. Zassa on täynnä energiaa, joskin pidemmillä radoilla hyytyy jos ratsastaja on antanut ensimmäisillä esteillä sen vain ryysätä esteeltä toiselle. Ratsastajan työksi jääkin laukan kontrollointi; vaikka Zassa hyppäisi varmaan paikaltaankin sen satakaksikymmentä ja risat, pitää ratsastajan huolehtia laukan sovittamisesta esteiden välille. Zassa ei ole järin rohkea, eikä aina suostu esimerkiksi hyppäämään katsomoa vasten olevaa estettä, etenkään jos ei saa ratsastajalta kaipaamansa tukea.

Maastossa Zassan yliherkkyys ja arkuus näkyvät parhaiten – tai pahiten, miten sen nyt ottaa. Zassa ei suostu poistumaan tallipihasta ilman hevoskaveria, ja toisaalta isossa porukassa se helposti ahdistuu. Parhaimmillaan Zassa onkin parin-kolmen hevoskaverin kanssa, silloin se uskaltaa rentoutua. Sänkkärilaukat ovat Zassan mieleen! Tai ainakin niin kauan, kun viereisessä metsässä ei mikään rasahda…

Sitä voisi kuvitella, että tällaisen hevosen lastaaminen on mahdoton projekti, mutta hieman yllättäen Zassa lastautuu vallan mainiosti tutun ihmisen kanssa. Luottoihmistään se seuraisikin minne tahansa, vieraamman kanssa se ei takuulla suostu poistumaan edes omasta karsinastaan. Vieraissa paikoissa Zassa tanssahtelee ja pyörii taluttajan ympärillä oman aikansa, kunnes rauhoittuu hieman. Useimmiten se rauhoittuu kunnolla vasta radalla, verkassa ei ole tavatonta että alla on täysi aikapommi, joka odottaa vain sopivaa risahdusta tai liian läheltä ohi laukkaavaa toista ratsukkoa. Zassan kanssa onkin todettu parhaaksi reseptiksi juoksuttaa noin puolisen tuntia ja vasta sen jälkeen ratsastaa nopeasti avut läpi. Ja sitten radalle!