Riiviö on tasapainoinen ja rento suorittaja, joka tuntuu keräävän ihasteluja minne ikinä meneekään. Riiviö antaa paljon anteeksi, ja sen kanssa kuka tahansa tuntee itsensä osaavaksi ratsastajaksi. Poniksi sillä on pitkät ja melko matalat askeleet, jotka vaativat yllättävän paljon työtä noustakseen kunnolla ilmaviksi. Riiviö on juuri sopivan herkkä avuille ja useimmiten vastaakin niihin kuin ajatuksia lukien.  Sillä on myös varsin hyvä kokoamiskyky ja tarjoaa kernaasti pyöreämpää muotoa, tosin jos ratsastaja ei ole hereillä, puskee poni vain kuolaimen taakse unohtaen takajalatkin tallin puolelle. Riiviötä saa siis etenkin alkuun ratsastaa ihan reippaasti pohkeesta eteen. Riiviö ei ole järin nöyrä ratsu, joten kyllästyessään samoihin kuvioihin tai kun ei ymmärrä mitä siltä pyydetään (usko huviksesi, aika usein) esittää se bravuuriaan eli kierrepukkeja. Jei! Oikein huonona päivänä Riiviö ei keskity ollenkaan ja häsää kaikkea omaa, kuten suojien nuoleskelua, ohjien viskontaa ja tasajalkapomppuja poikittain uraa pitkin.

Esteillä Riiviön huomion keskittäminen ratsastajaan ja apuihin on melkolailla mahdoton tehtävä! Mikä on harmi sillä Riiviöllä olisi kyllä paljon skouppia esteillekin. Onhan se todella ketterä ja reipasliikkeinen poni.

Hoitoponina Riiviö on iso-egoinen ja melko raivostuttava, ehdottomasti nimensä arvoinen… Klipperiä Riiviö kammoaa. Maastakäsin Riiviöstä kuoriutuukin melko epävarma ja säikky poni, joka mielellään tukeutuisi hoitajaansa mutta egonsa voimin pyrkii riekkumaan pelotukset pois. Hoitamiseen Riiviö tahtoisi aina osallistua, mutta samaan aikaan pitää nähdä ulos karsinasta. Jos Riiviö olisi ihminen, olisi se sellainen hieman kaikkien hermoille käyvä bisnesmies, jolla on ihan liian monta rautaa tulessa eikä oikeastaan saa ikinä aikaiseksi yhtikäs mitään.

Maastossa ja kilpailupaikoilla Riiviö on oma häsä itsensä. Sen huomion kiinnittäminen apuihin on tavallistakin vaikeampaa, ja pahimmassa tapauksessa kirjava poni viis veisaa kaikesta mitä selässä tapahtuu.