Kukkis on Toffin ensimmäinen jälkeläinen – ja täytyy näin jälkikäteen myöntää, se olisi voinut myös jäädä viimeiseksi. Meidän Toffi paljastui – hiukan liian myöhään – nimittäin todella epäonniseksi emäksi. Siis todella. Tammassa ei ole mitään vikaa, mutta varsat ovat toinen toistaan kummallisempia otuksia. Kukkis sentään ihan näytti hevoselta jo syntyessään, ei esimerkiksi kamelilta tai ankalta. Kovat odotukset vaihtuivat naureskeluun ja sellaiseen ”Katsotaan nyt”-meininkiin. Kukkis sai rauhassa varttua ikätoveriensa kanssa. Ajan antaminen kannatti, sillä Kukkiksesta kuoriutui ihan kelpo nuori neitokainen.

Järin ihmeellinen tekijä Kukkis ei ole eikä varmaan koskaan tulekaan olemaan. Se on kelpo suorittaja, mutta ei mikään virtuoosi. Kuten muutkin Toffin varsat, myös Kukkiksesta kuoriutui melkoisen arkajalkainen tapaus. Kimo pelkää lähestulkoon kaikkia ja kaikkea uutta, toisina päivinä vanhojakin tuttuja juttuja. Se on kuitenkin tosi fiksu, mistä on säikähtäessä hyötyä, sillä aivan yhtä nopeasti kuin Kukkis pyrähtää laukalle, tulee se myös takaisin ja rauhoittuu silminnähden tajutessaan, ettei pihan poikki lentävä lehti nyt välttämättä ollutkaan hevosensyöjämonsteri. Mutta hei, ei vara venettä kaada.

Kukkiksella on varsin keskinkertaiset liikkeet, ei ihmeelliset katsella eikä kovin miellyttävät satulaankaan. Ei se myöskään askellajihirviö ole, muttei kauaskaan jää. Kukkista pitää todella ratsastaa hetkestä yksi lähtien. Jos satulaan kipuaa matkustelumielellä eikä ota ohjia heti uralle saapuessa käteen, voi millekään järkevälle työskentelylle heittää hvyästit. Kukkis on hidas ja sitä saa jatkuvasti muistuttaa liikkumaan pohkeesta eteen. Junnaamaankaan ei kannata pohkeella jäädä, napakkuus on valttia. Ihan jo siinäkin mielessä, että reippaasti ratsastettuna ja tarpeeksi virikettä, niin ei neitokainen ehdi kyttäillä ja säikkyä ihan niin paljon.

Ratsuna Kukkis saisi kyllä olla hieman kuuliaisempikin. Se osaa kyseenalaistaa ratsastajansa avut, etenkin jos niitä käyttää kovin hapuillen tai ”kysellen”. Apuja ei saa käyttää liikaa, mutta jos ei ole riittävän selkeä ja määrätietoinen, Kukkis ei kyllä myöskään mitään muuta. Kokoamista vaativissa tehtävissä lyhytkaulainen tamma ei loista.

Kimo tykkää hypätä ja ylittääkin pikkuesteet ihan mukavasti. Sillä on vaan paljon omia mielipiteitä mitä esimerkiksi yleisöä kohden asetetussa esteessä tulee, sekä siihen, voiko pinkkisinistä estettä nyt ollenkaan ylittää. Todella suurella päättäväisyydellä ja eteenajolla Kukkiksen saa selviämään läpi pikkuradoista, tosin enemmän kuin todennäköistä on että leikki katkeaa toistuvaan kieltelyyn.