Hidas ja turvallinen muumimamma

Lilja on tottunut kaikenlaiseen. Se kilpaili jo nuorena kouluratsastuksessa, ja suhtautuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin sopivalla välinpitämättömyydellä. Liljaa voisikin kuvailla rohkeaksi tammaksi, jonka uteliaisuus useimmiten vie voiton. Eipä siis mikään ihme, että Lilja on juuri se hevonen, jolla tarhaan viedessä oli ehjä loimi ja kiiltävä karva, ja sieltä hakiessa vastassa on risainen loimi, takkuturkkinen hevosoletettu ja pari naarmua siellä täällä. Lilja ei kerrasta usko, että sähkölangasta saa tällin… Tammaa ei myöskään voi pestä ja letittää kisoja edeltävänä iltana, vaan uteliaisuudelleen perso tamma pitää hoitaa heti laitettuna traileriin, tai matkaan ei päästä koskaan. Lilja ei pysy paikoillaan kuntoonlaittaessa tai harjatessa, turha luullakaan. Se seuraa uteliaisuuden viettinsä viemänä ties mitä hajuja ja unohtaa kohta tyystin hoitajansa olemassaolon. Myös taluttaessa saa olla tarkkana, massava tamma lähtee äkkiä viemään. Liljaa kuvaakin parhaiten sanat blondi, tapaturma-altis ja tyhmänrohkea.

Ratsuna Liljalla on hurjan paljon annettavaa. Tamman laukka saa aina kehuja niin tuomareilta kuin alkeiskurssilaisiltakin, eikä ravikaan sille pahasti häviä. Liljan tynnyrimäisessä selässä kuka tahansa tuntee olonsa turvalliseksi leppoisissa askeleissa. Liljan kyljet ovat kuin betonista valetut ja suu tottunut aloittelijoiden heilahduksiin, joten apujen kanssa saa todella tehdä töitä ennen kuin mitään alkaa tapahtua.

Liljalla on pitkä tauko aktiivisesta treenistä, mutta kyllä se taito siellä vielä on. Liljalle on päässyt mamma- ja heinäkilot kertymään vyötärön ympärille, joten joustovyöt paukkuvat… Ratsastajat valittavat kipeytyvistä reisistä ja tuskastuttavan hitaasta matamista. Liljassa on kuitenkin kaiken sen lyllerryksen ja haahuilun alla hurjan paljon potentiaalia, joka vain odottaa pitkäpiimäistä ratsastajaa. Jos ratsastaja vain istuu selässä, Lilja kiertää uraa turpa maata viistäen ja kaikki lantakasat bongaten, ollen tähän asetelmaan aivan täysin tyytyväinen. Lilja ei väsy ihan äkkiä, ja se jaksaa tunnista toiseen taapertaa vaihtuvat aloittelijat selässään.

Koko tallinväen leuat loksahtavat auki Inkun istahtaessa Liljan tynnyrimäiseen selkään. Jopas jotakin! Sillähän on liikettä ja taitoa. Lilja on kilpaillut nuorempana vaativa B-radoilla, ja osaa liikkeet vaikka silmät sidottuna. Kun tammasta saa kaiveltua riittävästi motivaatiota (joka ei käy ihan parilla puolipidätteellä) esiin, alkaa se muistella nuoruusvuosiaan ja tarjota muistamiaan ratoja ihan itsekseen.

Liljalla on myös hypätty, joskin varsin pieniä esteitä. Tamma on melko raskastekoinen ja hankala tuoda esteelle riittävän korkeassa muodossa, mutta kyllä se pomminvarma hyppääjä pikkuristikoille on. Etenkin alkeisestetunneilla Liljan helposti rullaava pehmeä ja sopivan hidas laukka tuntuu turvalliselta.

Liljalla oli ennen Kuuvuorelle tuloa lähinnä maastoiltu useamman vuoden ajan, ja sen kyllä huomaa. Tamma lähtee kernaasti tutkimaan polkuja niin yksin kuin porukassa, ratsastaja selässään tai vaikka pelkkä riimunnarun päässä. Maastossa hyppääminen on Liljalle vielä melko uutta ja kummallista puuhaa, mutta tässä kohtaa blondin tyhmänrohkeudesta on ollut vain hyötyä: Liljan saa melko helposti huijattua pelottavastakin paikasta parilla porkkanalla.