Ellen saapui Pennilän Ponitallille jo 11 vuoden kypsässä iässä suoraan kasvattajaltaan, jossa se oli koko siihen astisen elämänsä viettänyt. Kun ponin koko historia oli tiedossa, oli helppoa lähteä hiomaan yhteistyötä voikon kanssa.
Ellen on hauska poni, josta joko tykkää tai ei tykkää. Se on kovin herkkähipiäinen ja kuin ihmisen peili – jos sille ryttyilee tai kiukkuilee, antaa voikko taatusti samalla mitalla takaisin. Onneksi se toimii myös toiseen suuntaan; Ellen on takuuvarma rapsuttelukaveri sopivan tyypin kohdalle osuessa. Ellen ei tykkää päähän koskettamisesta ja uusia hoitajia ohjeistetaankin pyytämään tallin henkilökuntaa avuksi ensimmäisillä hoito- ja varustuskerroilla.
Voikko on perusmukava ratsastaessakin, joskaan silloinkaan ei kannata lähteä kiireisenä ja kiukkuisena töihin Ellenin kanssa. Raipanläpsäisy tai voimakkaampi pohje saa herkkäsieluisen welshponin näkemään punaista. Eikä Ellen ole se nöyrä poni joka vain nielee mitä tahansa! Sehän ei kaihda näyttää mieltään ensin kiukkuisella hännänhuiskinnalla ja sittemmin vielä kipakoin sivupotkuin ja pukeinkin. Ellen ei ole maailman nopein poni, mutta lievään yliherkkyyteen yhdistettynä melkoinen tikittävä aikapommi.
Ellen ei pelkää juuri mitään ja se onkin hyvin varmajalkainen esteponi, joka ei turhia jää kyttäilemään tai epäröimään. Mitenkään virtuoosi Ellen ei ole, joten sen kanssa saa kyllä ihan töitä tehdä.
