Allbäckens Cleopatra

Allbäckens Cleopatran tarina on ollut kerrassaan mielenkiintoinen. Mountaintamma syntyi ruotsalaiselle ratsastuskoululle, ja tarkoituksena olikin kouluttaa siitä seuraaja emänsä jalanjälkiin. Toisin kuitenkin kävi, päistärikönkirjava oli kaikkea muuta kuin lastenponiksi soveltuva. Joten Kuuvuoren Inkku osti sen, tarkoituksenaan kilpailla skoupikkaalla tammalla ja katsoa olisiko siitä vanhemmalla iällä ratsastuskoulun käyttöön. No, ei ollut. Cleo ei ole tasaantunut nuoruusvuosistaan tippaakaan. Kaikenlisäksi tammaparka kärsi pahan kaviokuumeen, joka rokotti sen kisauralta suuruudenhulluimmat tavoitteet. Mä olin kuitenkin tykästynyt tammaan, joten tein siitä tarjouksen Pennilän avatessa ovensa. Olin mountaintammaa vailla, ja mulle riitti että ponilla olisi luonnetta. Riittävästi. Ja Cleollahan oli.

Meidän kovanonnen poni Cleopatra tuntuu viihtyvän ihan mainiosti siitostamman ja sunnuntaikisaponinsa roolissa.Siinä mielessä Cleo on varsin tyypillinen poni, että vapaapäivistä se tuntuu hieman keräävän virtaa ja täysin toimettomana sitä ei voikaan pitää. Toisaalta liian vaikeat jutut saavat pikkutamman pään äkkiä pyörälle ja neitokaisen turhautumaan. Täysiä vapaapäiviä pyritäänkin välttämään ja niiden sijaan Cleon kanssa kävellään metsäpoluilla tai opetellaan maastakäsittelyn kautta kouluvalmennuksissa hankaliksi todettuja juttuja. Pohkeenväistöihin ollaan saatu jo paljon enemmän pontta tätä kautta! Poniksi Cleo on kivan rohkea, ja sen kanssa uskaltaa lähteä vaikka maastoon vailla pelkoa säikähtämiskohtauksista tai pyrähtelyistä. Mikään älykkö Cleo ei tosin ole, joten toisinaan se saattaa hätkähtää varsin tavanomaisia juttuja.

Cleolla on verrattain hyvä käynti, vaikka ravi ja laukka onkin suoraan sanottuna karmeita. Oikein perinteinen singerponi, joka tikkaa menemään kuin viimeistä päivää. Etenkin askeleenpidennykset ovat työn ja tuskan takana, eikä tuomarin ”muista askeleenpidennys!”-kommentit siltikään ole vieras näky Cleon papereissa. Tamma on mukavan herkkä avuille, ei säntää pienistä horjahduksista muttei myöskään tee mitään ihan pelkän ajatuksen voimalla. Kovin viisas poni Cleo ei ole, joten sen kanssa saa junnata samoja juttuja useamman treenikerran verran ennen kuin viesti menee perille – ja silloinkin päistärikönkirjava tuntuu vähän kummeksuvan miksi vaikkapa kulmaan pitää mennä taipuneena kun paljon helpompaa olisi vaan rysätä läpi. Cleolla onkin tapana näyttää mielipiteitään melko voimakkaastikin, useimmiten ohjia nykäisemällä tai pikkupukeilla. Oikein kovasti turhautuessaan kirjava saattaa ottaa räväkät sivuloikatkin. Ratsastajasta eroon päästyään tamma jää ihmettelemään viereen kuin kysyen, mitä sä siinä teet. Cleon kokoamiskyky yllättää kaikki! Se tykkää liikkua pyöreässä muodossa, jota ei alkutunnin ohjienkiskonnasta kyllä voisi päätellä.

Mountaintamma ei ole mikään estetykki, sillä on melko mielenkiintoinen hyppytekniikka eikä juuri silmää ponnistuspaikoille. Ratsastaja saakin tehdä melkoisen työn! Toisaalta toisin kuin monet pikkuponit, Cleo ei ole lainkaan supernopea täystuho. Vaudin puolesta se pysyy hyvin lapasessa, vaikkei välttämättä muutoin esteillä niin loistakaan. Voimaa sillä kuitenkin riittää, joten sopivalla ratsastajalla se ylittää ihan kivasti helpot tehtävät. Vaativissa paikoissa turhautuu helposti ja heittää ihan leikiksi koko touhun.