”Ja seuraavana starttaamassa Jonas Åberg So… Sou… Ssous… Snosnoussossous Yemn!” 
Arvaatte kai, mistä kimo sai lempinimensä. Jokaisen kuuluttajan painajainen, ääntämystä ja lukutaitoa testaava Sosnow (ei se nyt oikeasti ole niin vaikea lausua ääneen, c'mon!) lyhentyi ennätysajassa Sössöksi. Sössö tuli mulle melkeinpä vahingossa. Mun piti hommata vain yksi oma hevonen täyttämään Ponin jättämiä saappaita, koska mulla oli kädet täynnä töitä Kuuvuoren estetunneissa ja Inkun kilpureiden ratsuttamisessa. Mutta jotenkin kummasti mä vaan yhtäkkiä huomasin olevani ei yhden vaan kahden kimon onnellinen omistaja. Se taisi olla tiistai-ilta, kun Yemenestä soitettiin, olinko mä vielä kiinnostunut oriista. Kylhän mä olin. En mä voinut valita! Inkku tarjosi Plutoa, enkä mä siitäkään voinut kieltäytyä. Joten kun Sosnow seuraavalla viikolla rahdattiin Ahvenanmaalle ja koko väki oli sitä vastassa, oli kuin Pluto Kakkonen olisi löntsinyt ulos autosta.
”Jaa tääkö on ori?” Niin, siinäpä toinen mitä Sössöstä ekana huomataan. Sitä ja Plutoa ei maallikko niin vaan erotakkaan toisistaan, ja jotta hoitajien elämä ei olisi liian helppoa, totta kai pojjaat tarhaa kimpassa.

Sössö on ihan aloittelijoiden käsiteltävissä oleva hyvinkin ruunamainen tyyppi. Se ei paljoa tammoille huutele sen enempää kuin teutaroi näyttävästi tallipihassa. Ehei, Sössö on enemmän sitä rauhaarakastavaa tyyppiä, joka löntystelee pihan poikki suunnilleen ilman riimunnaruakin koiramaisesti hoitajaansa seuraten. Enemmänkin Sössö turhauttaa hoitajiaan mutustelemalla jatkuvasti jotakin. Usein juuri Sössön riimunnarut on järsitty poikki. Kimo tarjoaa haastetta lähinnä värityksensä puolesta, sitä saa jatkuvasti olla jynssäämässä. Etenkin kisoja edeltävänä iltana tarvitaan kaikki hoitajien salaisimmat ketsuppikikat kehiin! 

Sössöllä on vielä kosolti nuoruuden pöljyyttä ja poikamaisia kepposia. Välillä on päiviä kun tuntuu ettei kimo vaan osaa ottaa mitään tosissaan. Silloin isot korvat kääntyilevät hölmistyneenä ja Sössö puhisee kun tuleekin hoitajalta tai ratsastajalta palautetta käytöksestä. ”En se minä ollut!”

Upea, freesi ravi saa paljon kehuja – jopa kokemattomampien mielestä siinä on helppo niin istua kuin keventää, vaikka ensimmäiset askeleet siirtymisen jälkeen tuntuvatkin pompauttavan maata kiertävälle radalle. Joustoon ja korkealle pompauttavaan liikkeeseen tottuu kuitenkin äkkiä, sillä Sössön ravi on myös pehmeää. Kimon laukassakaan ei mitään moitteen varaa ole, se on pitkää ja matkaavoittavaa mutta myös osaavalle helppo istua kootummaksi. Sössöllä on pitkä, joskin melko hidas askel, joten kaikki kokevat sen hallinnan helpoksi. 

Koulupuolella Sössö on vähän viitsimätön ja jopa eteenpotkittavaa mallia. Sillä on tapana maata kädellä ja löntystää niin, että ratsastajan täytyy hikoilla joka ikinen askel. Sössöä on melko vaikeaa motivoida koulutunnilla, toki puomien varjolla suoritettavat tehtävät maistuvat heti paremmin. Orilla on erittäin upea kokoamiskyky, mutta käytännön soveltaminen ei ole aivan niin yksinkertaista.

Sössö on ketterä ja hyvin hallittavissa oleva esteratsu. Se lyhenee helposti kiperäänkin väliin ja haluaa aina ylittää, haastavimmistakin paikoista. Sössö ei kyttää oudompiakaan erikoisesteitä vaan ylittää nekin halukkaasti.

Varmantuntuinen maastokaveri, jonka pitkät askeleet vievät turvallisesti perille. 

HOITAJALLE

♥ Hoitaa voi karsinassa, käytävällä tai pesupaikalla, riittää kun riimunnarun heittää kaulan yli 
♥ Herkkä palelija, loimitus sään mukaan
♥ Klipataan! Muista pukea villaloimi muiden loimien alle klippauksen jälkeen

RATSASTAJALLE

♥ Estesatula vyöpanssarilla
Sileän/puomitunneille: pintelit etujalkoihin
Kouluvalmennukset- ja tunnit edistyneeltä tasolta lähtien:  kannukset ja kanget ratsastuksenopettajan luvalla
Muille tunneille: jännesuojat etujalkoihin
♥ Pidä maneesimatkan ja verkan ajan fleeceloimea viileälläkin kelillä