Ratsastuskoulun esittely

Muistan sen kuin eilisen päivän kun mä astuin ekan kerran pitkästä aikaa vanhan sukutilani pihamaalle. Vaikka kartano oli vuokrattu Bed&Breakfast-yritystoiminnalle, ei mikään ollut muuttunut. Mä aloin suunnitella päässäni jo kaikkea: tuohon nousisi valtava areena katsomoineen ja maneeseineen, vähän kauemmas tulisi ratsastuskoulun uudet tilat. Niitylle rakennettaisiin maastoesterata. Vanha punamullattu ponila sai yhä hymyn huulille. Sille mä en halunnut tehdä mitään.

Kuuvuoren Ratsastuskoulu vOy on koko perheen laadukas ratsastuskoulu keskellä Itämeren vilkkaita kulkuväyliä, tarkemmin Pennilän saaressa, joka on osa virtuaali-Ahvenanmaata. Lähimpään isompaan kaupunkiin ajaa reilussa puolessa tunnissa! Meille on yllättävän lyhyt matka myös Turusta, Porista ja Tukholmasta – autolautta tuo perille nopeammin kuin huomaakaan. Saarella asuu tuskin 2000 ympärivuotista asukasta, mutta ratsastuskoulu vilisee elämää vuoden jokaisena päivänä! Kesäisin turistit ja kesäleiriläiset valtaavat tallin käytävät, mutta talvisaikaan ponitallin oma jengi saa nauttia hevoselämästä täysin rinnoin. Kuuvuoren vanha ponitalli onkin osa historiallisen Wiisteen kartanon tiloja; paikalla on toiminut myös suuren helsinkiläisen ratsastuskoulun kesänvietto- ja leiripaikka vuosina 1965-2019. Ratsastuskoulun ajauduttua konkurssiin tilat palautuivat alkuperäiselle omistajasuvulle, ja remontoinnin sekä uusien rakennusten myötä paikalla alkoi itsenäinen ratsastuskoulutoiminta. Vanha talli, leirimökit ja pikkumaneesi ovat yhä täynnä muistoja menneistä ajoista – eikä unohdeta perinteitä, kuten hevosten viemistä kesälaitumelle ratsain sekä uittoretkiä viilentävään mereen. Tallin ihanimmat muistot on kerätty tallituvan seinälle valokuvina ja lehtileikkeinä. Kenties sinä pääset luomaan uusia muistoja? 

Saapuminen

Kuuvuoren Ratsastuskoulu vOy sijaitsee Penningen saaren kärjessä, verrattain hyvien kulkuyhteyksien päässä. Meille pääsee Maarianhaminasta lossilla noin 20 minuutissa, ja tätä reittiä hyödyntää myös koko saaren läpi parin tunnin välein kulkeva ilmainen linja-auto. Tallilla vallitsevan sanattomat sopimuksen mukaisesti lossin takia myöhässä omalta tunniltaan olevat saavat aina tulla rästimään heti seuraavan ryhmän tunnille, jotta ratsastamaan pääsee varmasti! Omalla autolla tullessa parkkipaikka on heti keskuksen tienristeyksen jälkeen vasemmalla, vanhan maneesin kupeessa. Polkupyörille on telineitä niin ponilan päädyssä kuin areenamaneesin vieressä Café Caprioléttin ovensuussa. Lähin bussipysäkki on noin 500m päässä tallilta Kvarnbyn rivitaloalueella. Pennilän keskustasta tallille kävelee vartissa. Paikasta ei voi erehtyä, sillä tien vierustaa reunustaa hevosten tarhat pitkältä matkalta jo ennen tienviittaa, jossa lukee Ratsastuskeskus, tervetuloa – Ridcenter, välkommen!

Tervetuloa – välkommen

Missä ihmeessä on Fellun satula tai Dollin tarha? Mistä löydän ratsastuksenopettajan tai päivän tuntilistat? Ei hätää! Kaksi tallirakennusta sokkeloisine käytävineen saattaa tuntua alkuun sekavalta, mutta opit tuntemaan paikat tuota pikaa.

Ratsastuskoulu on osa isompaa ratsastuskeskuskompleksia. Koulu on kuitenkin helppo löytää, kun kääntyykin heti Kvarnbyn asuinalueen jälkeen Wiisteentielle sen sijaan että jatkaisi Kuumolantielle, jonka tienhaarassa iso Ratsastuskeskus Ridcenter-kylttikin on. Jos kuitenkin päätyy keskukselle asti, ratsastuskoulu kyllä löytyy kun kävelee areenakentän katsomon ohi ja oikealle pienemmän maneesin ohitse. Sitten ratsastuskoulu jo näkyykin!

Ratsastuskoulun pihamaalla on kompaktisti tuntitalli ja maneesi samassa rakennuksessa. Näiden yhteydessä on vielä tuntikenttäkin sekä tuntihevosten putkitarhat, ”ylätarhat”. Alatarhojen takana, siellä keskus-kyltin lähettyvillä, on ratsastuskoulun ponila eli vanha talli, jossa nykyään asuu vain poneja. Alapihalla on myös vanha maneesi, pikkukenttä sekä ponilan yhteyteen rakennetut pihatot. Ponilalaiset ovat keksineet oikaista tunteja varten alatarhojen välistä, mutta valaistusta ala- ja yläpihojen välisellä kinttupolulla ei ole. Valaistua hiekkatietä pitkin matkaa kertyy noin 600 metriä.

Kuuvuori on mäkistä ja kivikkoista aluetta: ala- ja yläpihaa erottaa jyrkähkösti nouseva hiekkatie. Kaikki tiemme ovat hyvin valaistuja ja ympäri vuoden huollettuja. Tallimestarimme ylpeys onkin kauniit ruusupuskat teiden varsilla. Keskuksella suunnistamista helpottamaan on pystytetty kylttejä sinne tänne.

Tuntitalli

Loppuvudesta 2021 valmistunut tuntitalli on rakennettu suoraan maneesin yhteyteen. Talliin kuljetaan Wiisteentien puoleisesta päädystä. Talli jakautuu kahteen osaan: tuntihevosiin sekä yksityispuoleen. Yksityispuolella asuvat lähinnä henkilökuntamme ratsut; asiakashevosille on ihan oma tallinsa kivenheitonpäässä. Maneesiin kuljetaan keskeltä tallia pesukarsinoiden ohi ja yksäripuolen läpi. Maneesin ovet pidetään aina tuntien ajan suljettuna – odotathan rauhassa omaa vuoroasi ja annat poistuville ratsuille tilaa!

Tuntitallissa on 42 karsinaa, jotka ovat kooltaan 3×3,5m ja ne ovat kaikki liukuovellisia. Karsinat on varusteltu käytävän puolelle taittuvilla rehukaukaloilla, vesiautomaateilla sekä suolakivillä. Osalla hevosista on heinäverkot. Lisäksi karsinoiden ovissa on loimitangot sekä taittuva teline satulaa varten, koukut riimunnarulle ja suitsille. Muiden tavaroiden säilytys karsinan edessä on turvallisuussyistä kielletty. Harjapakit säilytetään erillisissä avohyllyissä käytävien päissä; jokaista karsinaa kohden on oma numeroitu lokero. Harjapakkien- ja korien sisältä löydät myös tarvittavat pintelit tai suojat.

Satulat ja suitset säilytetään tallin keskiosassa sijaitsevassa satulahuoneessa. Satlarin seiniä kiertävät nimikoidut satulatelineet kolmessa kerroksessa. Aina satulan vieressä on koukku suitsia varten. Jätäthän suitset siististi niputettuina ja laitathan satulasuojuksen takaisin paikoilleen, jotta varusteet pysyvät hyvänä! Satulahuovat- ja vyöt tulee aina käytön jälkeen jättää kuivumaan satulan päälle!

Satlarin edustalla on ulkopuolella vesipiste, jonka lavuaarissa kuolaimet voi huuhtaista. Vesipisteen kaapista löydät satulasaippuaa- ja rasvaa, mäntysuopaa sekä lajitelman erilaisia tuotteita hyönteiskarkotteista tervasalvoihin. Viereinen kaappi onkin tuiki tärkeä lääkekaappi. Mikäli hoitohevosen varusteet ovat pesua vailla, löytyy yksityistallin puolelta käyttöön sopiva teollisuuspesukone. Muistathan kuitenkin aina ilmoittaa henkilökunnalle, mikäli suuntaat yksityistalliin!

Satlarin viereinen ovi johtaa henkilökunnan taukotiloihin ja toimistoon, jonne asiakkailta ja hoitajilta on pääsy kielletty. Sen sijaan toimiston luukulta voi käydä tiedustelemassa päivän tuntilistoja, elleivät ne jo ilmoitustaululta löydy. Ilmoitustaulu on satulahuoneen ulkoseinässä, aivan toimiston luukun vieressä. Ilmoitustaululle kiinnitetään tärkeät asiat eläinlääkärin numerosta aina tuleviin harjoituskisoihin. Taukotilojen läpi pääsee rehuhuoneeseen, joka niinikään pidetään lukossa.

 Kurkkaa ilmoitustaulu!

Pesukarsinoita on kaksi kappaletta ja ne ovat keskellä tallia.

Teoriatunnit, KuuRa:n jäsenkokoukset sekä hoitajakokoukset  ynnä muut viralliset tilaisuudet järjestetään kerhohuoneessa. Kerhohuoneesta avautuu näkymä maneesiin ja se on hyvinvarusteltu: siistit pöytäryhmät, videotykki valkokankaineen sekä mukiinmenevä äänentoistojärjestelmä takaavat niin onnistuneet kurssit kuin mieleenpainuvat tallilla yöpymiset leffahetkineen. Kun huone ei ole käytössä, se pidetään lukittuna.

Kerhohuoneen ja pesukarsinoiden välissä on modernit WC-tilat sekä pukkari, jossa kouluvaatteet voi vaihtaa tallivaatteisiin, käydä pikaisesti suihkussa tuntien jälkeen tai vaikkapa säilyttää omia tavaroitaan lukollisissa kaapeissa. Periaatteessa kaappeja ei jaeta, mutta moni hoitaja ja ratsastaja on kuitenkin ominut kaappinsa ja säilyttää avainta kuin kalleinta aarrettaan. Kukaan ei ole puuttunut toimintaan, mutta räikeimmistä koristeluista on kyllä huomautettu, että kaappeja pitäisi riittää ihan jokaiselle. 😉

Etsitkö tallitupaa? Löydät sen ponilasta!

 

 

 

 

 

Vanha talli eli ponila & pihatot

Kun Dammefjällan lapset Irene ja Henrik 1980-luvulla innostuivat Irlannista tuoduista kimoista poneista, niitä varten rakennettiin vanhan kivijalkaisen navetan tilalle ihka aito ponitalli. Alunperin ponit asuivat pilttuissa, eli karsinoissa joissa ei ollut ovia, mutta sittemmin ne remontoitiin karsinoiksi. Nimensä mukaisesti karsinat ovat ponikokoisia; hevosia talliin ei mahdu. Talliin ei tule vettä, joten hoitajien on kannettava ulkoa juomavedet. 

Tallin käytävällä on kahdeksan karsinaa. Keskellä tallia on satulahuone ja sen yläkerrassa hoitajien tupa. Talli muodostaa L-kirjaimen, jonka toisessa päädyssä on vielä toiset 8 karsinaa. Keskellä on lisäksi kolme hoitopilttuuta pihattolaisille, eli karsinoita, joissa ei ole etuseinää. Näin ollen ponit sidotaan pilttuussa eivätkä siksi voi viettää pitkiä aikoja valvomatta. Karsinat ovat ehtaa vaaleanvihreäksi maalattua hirttä ja ovissa  on koukku riimulle. Toisin kuin nykytalleissa, ei ponilan karsinoissa ole lainkaan kaltereita ja ne aukeavat käytävälle. Lukitus tapahtuu vanhanaikaisin koukuin ja näppärimpien ponien karsinoissa on ylimääräinen koukku alhaalla…  Hoitajat  ovat taiteilleet toinen toistaan hienompia kylttejä oviin; toisinaan otetaan kilpailu siitä, kenen ovi on omaperäisin!

Ponilan satlari on pieni ja kotoisa. Koska vanha talli on vain lämpöeristetty, on satlari ponitallin lämpimin paikka talvipakkasilla patterinsa ansiosta. Jokaisella ponilla on nimetty teline satulalle ja koukku suitsille. Harjapakit säilytetään lattialla satuloiden alla. Loimia ja varahuopia ym. varten on oma seinähylly, jossa on jokaisen ponin nimellä merkitty paikka. Aivan satulahuoneen ovella on ensiapukaappi. Kuolaimet huljutellaan käytön jälkeen ulkona vesipisteellä: paikalla on ämpäri, jonka veden voi ehtiessään kuka tahansa vaihtaa.

Hoitajien kaapit ovat  satulahuoneessa ja osa parvella, joka kiertää satulahuonetta. Parvelta pääsee hoitajien tupaan. Tuvassa on mukavan upottava sohva, johon on helppo unohtua rupattelemaan ratsastustunnin jälkeen. Keittiötä tai muita hienouksia tuvassa ei ole, mutta sanattomasta sopimuksesta jokainen tuo vuorollaan jotain pientä purtavaa ja kaakao- sekä pikakahvijauhetta. Alhaalla satulahuoneen puolella on pistorasia ja vedenkeitin. Hoitajilla on vuorot satlarin ja tuvan siivouksesta – ja konkareilla keinot nakittaa uudet tulokkaat tekemään likaiset työt puolestaan.

Tallin ulkopuolella on harjauspuomi, jossa etenkin kevään ja karvanlähtöajan tultua on mukavaa hoitaa ponit. Harjauspuomilla on myös vesipiste, jossa perinteisellä puutarhaletkulla voi pestä ponit – tai ottaa hellepäivän kunniaksi hoitajien virallisen vesisodan! 

 

 

 

 

 

Maneesi

Maneesiin on kolme kulkua: tallista ja vastakkaisesta sivusta suoraan kentälle sekä katsojille oma pikkuovi maneesin päädyssä. Päädyn ”aulasta” pääsee kulkemaan suoraan henkilökunnan tiloihin sekä pukkareille. Tuntimaneesi valmistui loppuvuodesta 2021, joten paikalla on yhä tuoreen puun tuoksua. Ratsastusalaa on noin 30x70m, joten koulutuntien aikaan koko tila harvemmin on käytössä vaan yleensä sitä rajataan. Rakennus on lämmitetty talvisin ja kesäisin ihanan viileä hyvän ilmastointijärjestelmän ansiosta. Ulkoa punainen rakennus on sisältä virkistävän vaalea ja valoisa. Molempia pitkiä sivuja kiertää suuret peilirivistöt, joista omaa ratsastusta on hyvä tarkkailla tunnin mittaan. Maneesin Wiisteentien puoleisessa lyhyessä päädyssä on katsomo, joka vetää jopa sata katsojaa. Ylimmässä kerroksessa kerhiksen edustalla on jopa jokunen vanha sohva, joissa tunnin tai kotikisojen seuraaminen nousee ihan uudelle tasolle. Opettajilla on käytössään NoShout-mikrofonijärjestelmä, jonka ansiosta äänet toistetaan joko kaiuttimista katonrajasta tai suoraan oppilaan korvaan kuulokkeisiin.

Tuntikenttä

Ratsastuskoulun käytössä oleva tuntikenttä on aitoa merihiekkaa ja kooltaan 40x60m. Kastelujärjestelmän ansiosta kenttä ei pahemmin pölise kuumimpinakaan kesäpäivinä. Kenttää rajaa valkoiset putkiaidat; toiselta pikältä sivulta maneesin seinä. Aitoihin ja seinään on kiinnitetty kouluradan kirjaimet. Maneesista pääsee myös suoraan ulkokentälle. Maneesin ikkunoista siintävän valon lisäksi kenttää ympäröi valotolpat, joten valaistus on ensiluokkainen. Meillä Kuuvuorella pyritäänkin ratsastamaan ulkona mahdollisimman pitkälle syksyyn. Katselijat istuvat usein kenttää ja tarhoja raajavilla penkereillä, ja onpahan joskus kentän edustalle raahattu puutarharyhmä poikineen. Etenkään kesän valmennusleiriläisten tunteja kukaan ei halua missata!

Estekalustomme on monipuolinen, joskin osittain vanhaa perua ja ajan patinoima. Sitä säilytetään maneesin estevajassa, johon myös ulkoa on pääsy.

Vanha kenttä & pikkumaneesi

Alapihalla sijaitseva pikkukenttä tunnetaan myös nimellä vanha kenttä. Niin tai näin, kenttä on tilan alkuperäistä perua. Aitoja noin 14×18 metrisellä kentällä tällä hetkellä ei ole, ja onhan se melko kalteva, mutta se ei menoa hidasta. Kentällä pidetään enää satunnaisesti lähinnä poni- ja talutustunteja, enimmäkseen se on kilpailujen aikana käsihevosalueena. Muina aikoina kenttä on hoitajien vapaassa käytössä. Kentällä ei ole omaa valaistusta, vanhan maneesin ikkunoista kajastaa hieman valoa kentälle.

Vanhan kentän takana alapihalla nököttävä pikkumaneesi on todellakin nimensä veroinen: kokoa hallilta ei löydy kuin 20x24m. Myös pikkumaneesissa pohjana toimii merihiekka. Pikkumaneesissa ei jo kokonsakaan puolesta suositella hypättävän esteitä tai ainakaan isoja sellaisia. Pikkumaneesissa ei ole katsomoa, mutta sisääntulopäätyyn parkkipaikan puoleiseen päätyyn on puomeilla rajattu parin metrin tila mm. selkäännousujakkaraa, jokusta tötteröä sekä opettajan puutarhatuolia varten. Pikkumaneesissa pääsee kokemaan saaren historian havinaa: seinien lankut paikoin rakoilevat ja tuuli ulisee hiuksianostattavasti – siis jos sellaisiin ehtii tunniltaan keskittyä. Pikkumaneesissa pidetään talvisin valtaosa ponitunneista.

Maastot

Kuuvuori on maastoilijan paratiisi! Tallipihasta lähtee lukuisia hiekkateitä vailla autoja ja kivenheiton päässä on Kvarnbyn yli 10 kilometriä pitkät pururadat, joita tallilaiset saavat käyttää niin kauan kun siivoavat jälkensä. Valaistut pururadat kiertävät metsiköissä, peltojen läpi, teollisuusalueen kulmilla ja aina Pennilän keskustaan saakka. Useimmat paikalliset tervehtivät ratsukoita hyvillään, mutta ainahan on niitäkin joille hevoset tarkoittavat vain sotkua… Kesäisin monet ratsastuksenopettajat lähettävät tuntilaiset keskenään kävelemään loppukäyntejä. Kokeneet tuntevat reitin hyvin ja porukan johtaminen onkin kunniatehtävä: reitti lähtee kohti yksityistallia ja sen ohi, kartanon pihan halki ja Majakkatien kautta Dammefjällantielle. Tästä noustaan jyrkkää hiekkatietä ja tullaan mäkitarhojen ja areenan väliselle tielle. Tässä tiet erkanevat: ponitallilaiset jatkavat alas vanhalle tallille ja tuntitallilaiset jatkavat takaisin yläpihalle. Reitiltä ei parane eksyä, mikäli tällaisesta erioikeudesta tahtoo nauttia jatkossakin!

Kuuvuoren maastoesteradat ovat luonnollisesti myös ratsastuskoulun käytettävissä kun kilpailuja ei ole – kesäisin tosin lähes joka viikonloppu on jotkin kisat tai virallisempi valmennus. Sopu sijaa antaa…! Ratsastuskoululaiset hyödyntävät etenkin vain parinsadan metrin päässä hiekkatien päässä olevaa niittykenttää, joka nimensä mukaisesti on niitylle pystytetty maastoestekenttä. Niittykentällä on noin kolmisenkymmentä erilaista estettä, joista osa on maastoon kiinteästi rakennettuja, kuten erilaiset haudat, vesihaudat ja kumpuja hyödyntävät portaat ym.

Sekä niittykentältä että kartanon ohi johtaa tie alas laidunten ohi kohti merenrantaa. Rantarata on haastavampi eikä siten yleisesti ottaen ole ratsastuntien käytössä, satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Rannassa on kuitenkin myös jokaisen heppatytön unelma, nimittäin laukkasuora ja suojaisa uittoranta. Laukkasuoran ja rantaradan erottaa toisistaan kallioranta, nimensä mukaisesti vaarallisista kivikoista ja teräväpiirteisistä kalliosta muodostuva rykelmä. Tarinan mukaan eräs hevosrouva heitti veivinsä kauheassa syysmyrskyssä sattuneessa ratsastusonnettomuudessa ja kummittelee myrskyisinä öinä juuri tällä rannalla…

Kesän parasta viihdettä on ehdottomasti hevosten uittaminen! Pulahdus hyiseen meriveteen virkistää takuulla tukalimmankin hellepäivän. Uittorannalle ei kentältä puoltakilsaa pidemmälle tarvitse taivaltaa; Wiisteen kartanon oma ranta on matala ja turvallinen.

Kesäleirien käytössä on kartanon rantasauna uimarantoineen. Toisinaan täällä järjestetään myös hoitajien virkistysiltoja.

 

 

 

 

 

Café Capriolétt

Areenamaneesin ylpeys on Café Capriolett, A-oikeudet omaava maneesikahvila. Maneesikahvila Café Capriolett palvelee asiakkaita tallin aukioloaikoina sekä kesäkuusta elokuuhun klo 12-20, kesäisin leirien ja tapahtumien aikaan koko päivän. Kahvilan ikkunoista on mukavaa seurata alhaalla harjoittelevia ratsukoita tai vaikka jännittää kilpailuja. Keväällä avataan kahvilan kuisti, josta on hienot näkymät pikkukentälle ja aina merelle saakka. Kahvilaa pyörittää KuuRa:n sihteeri Leila, jonka luomuksia saattaa päästä maistamaan, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle.
Kysyttäessä aina myös gluteeniton ja vegaaninen vaihtoehto! Capriolett on ratsastusseuran pyörittämä yritys, joten kaikki tulot käytetään seuran hyväksi.

 Vinkki!

Hoitajat ja muut KuuRa:n jäsenet voivat ansaita lisätienestiä Café Capriolettin vuoroja tekemällä. Anniskeluun vaaditaan täysi-ikäisyyttä! Muita kahvilan toimia myös nuoret seuran jäsenet ovat tervetulleita tekemään. Alaikäraja on kuitenkin 15-vuotta.

Kun tuotos liittyy selkeästi kahviossa hääräämiseen, palkitaan siitä yhdellä ekstralla sekä 15-65v€, riippuen hahmon suoriutumisesta työtehtävistään. Erityisesti leirien ja kilpailujen aikaan kahviolla riittää vilinää. Hommiin ei tarvitse erikseen ilmoittautua! 🙂

MENU

Kahvi/tee*/kaakao …………. 1,50v€

Tuoremehu* 3,3dl ………….. 1v€

Limppari*/vesi 0,5l …………. 2,5 v€

Irkkarimix* 80g …………….. 1v€

Pulla/cronut ………………….. 2v€

Mokkapala …………………… 1v€

Porkkanakakku …………….. 3v€

Lihapullat & ranskalaiset ….. 7v€

Talon satokausisalaatti ……. 8v€

Päivän keitto ……………….. 5,50v€

Kana/mozzarella panini ….. 6v€

Piirakka kinkku/feta ……… 4v€

* valikoima vaihtelee kuukausittain toimitusten mukaan

Tuotteet täysi-ikäisille
Lähipanimon Pirskahteleva Omena …. 6v€
Lähipanimon Päärynäunelma ………. 6v€
Lähipanimon Maltainen ………….. 6v€
Hapankarkki …………………… 10v€
Hattarainen …………………… 10v€

 

Café Capriolettin tuotteita ei veloiteta tallilaisten kaapeista. Kahvilan on tarkoitus tuoda lisäväriä tallilaisten tarinoihin. Kahvila on paikka, jossa odotetaan illan viimeistä lauttaa, tehdään läksyjä, vietetään kesäiltaa – mitä ikinä keksitkään! Hyödynnä kahvilaa tarinoissa ja roolipeleissä paitsi kohtauspaikkana, myös paikkana jonne paeta tallivihko kourassa. Etenkin kavilan kuistin katto tuntuu vetävän porukkaa puoleensa iltasaikaan, auringon laskiessa merelle…

Tarhat & laitumet

Tuntihevoset- ja ponit viettävät arjestaan ison osan valkoisin putkiaidoin rajatuissa suurissa tarhoissa. Osa tarhoista on hiekkapohjaisia ja osa nurmea (alatarhat, ponien ruuna- ja tammatarhat). Maasto saarella on kumpuilevaa, kallioista ja kivikkoista, joten ponimme ovat tottuneet tasapainottelemaan. Tarhoissa ei ole automaattista vesijärjestelmää, joten hoitajat ja työntekijät kantavat vedet käsipelillä. Onneksi vesipisteitä on useita, eikä sankojen kanssa tarvitse pitkiä matkoja vaeltaa!

Missä tarhassa kukakin on? Kurkkaa täältä!  TULOSSA

Kartano

​Wiisteen historiallinen kartano on nykyään vuokrattu Bed&Breakfast-yrittäjälle, jonka kanssa meillä on erilaisia diilejä niin leirejä kuin kauempaa tulevia viikonloppuvakioasiakkatamme varten.

Kaksikerroksisen rakennuksen alakertaan on remontoitu kuusi lukollista huonetta leiriläisten käyttöön. Kussakin huoneessa on kaksi parvisänkyä eli yhteensä yöpymistiloja on jopa 24 leiriläiselle! Ikkunallisissa huoneissa on lisäksi vaatekaappi, pari nojatuolia ja meikki- tai kirjoituspöytä. Vessat ja suihkut sijaitsevat käytävällä. Leiriläiset pääsevät myös nauttimaan aidosta puusaunasta kartanon rannassa. Aamupala tarjoillaan kartanon keittiössä, muut ateriat nautitaan Café Caprioléttissa. Leirin hintaan kuuluu aina aamu- ja iltapalat sekä kaksi lämmintä ateriaa.

Alakerrassa on myös lasisali, upealla merinäköalalla varustettu ikkunakuisti, johon on kunnostettu ruokailutilat noin 60 hengelle. Kartanon keittiön yhteydessä on myös WC-tilat, joita leiriläisillä ja tallilaisilla on lupa käyttää. Toisinaan emännällä onkin ylijäänyttä pullaa, joten on aina hyvä idea olla hyvää pataa hänen kanssaan…

Kartanon toisen kerroksen länsisiivessä on hotellivieraiden huoneet, eikä leiriläisillä ole sinne mitään asiaa. Yläkerroksen itäsiipi ei ole käytössä, Isabella Dammefjäll sulki se 1970-luvulla eikä siellä sen koommin ole käyty. Joskus itäpuolen huoneissa yöpyvät leiriläiset valittavat kummallisista äänistä yläkerrasta, vaikka siellä pitäisi olla vain lakanalla peitettyjä ikivanhoja huonekaluja ja kasoittain pölyä… Onpa joku väittänyt nähneensä itäsiiven ikkunassa tuijottavan hahmon yön pimeydessä.