Dragons Instinct F – Kuuvuoren Ratsastuskeskus


	Dragons Instinct F eli Drago	KTK-II, 3 star prospect
	Syntymäaika, ikä	03.10.2020,
	Rotu, sukupuoli	Suomalainen puoliverinen, ori
	Omistaja	Inkku R. (VRL-14959)
	Väri, säkäkorkeus	Tummanruunikko, 171cm
	Kasvattaja	Faconde (FACO8568)
	Koulutustaso	ko Grand Prix
	Rekisterinumero	VH21-031-0325 \| VLN-
Kilpaillut porrastetuissa, katso pistetilanne VH-sivulta. Tarjolla jalostukseen, kyselyt vratsastuskoulu@gmail.com!

Historiaa: Olen aina tituleerannut itseäni kenttäratsastajaksi. Tokihan ratsastuksen kuninkuuslajiin kuuluu myös kouluosio, mutta ei se nyt varsinaisesti vedä vertoja oikealle kouluratsastukselle. Siispä meikäläisen kouluratsastussympatiosta on pitkälti kiittäminen Regina Solbackaa, joka jo vuosikausia on jaksanut huomauttaa kokoamisasteista, aurauskulmista ja ties mistä tyypparijargoneista, jotka kenttäratsastajat useimmat sivuuttavat olankohautuksella – koska päästään hyppäämään?! Regina on kuitenkin onnistunut takomaan jopa minun paksuun kallooni, että kouluratsastus voi olla oikeasti kivaa. Kyllä, kuulitte aivan oikein! Tätä nykyä osaan jo nauttia Reginan rääkeistä ja pieni osa minusta jopa odottaa niitä. No, ainakin nyt, kun olen saanut alleni ihka-aidon, pesunkestävän kouluratsun. Onhan minulla ollut jokunen jo aikaisemmin, mutten yhtäkään ole vienyt itse kilparadoille. Projekti Drago on siis vähintäänkin jännittävä. Onneksi oriin kasvattaja suhtautuu kannustuksella tällaisen siipiään kokeilevan wannabe-koulutyypparin touhuihin. Okei, en sentään aivan yksin Dragon kanssa jää; onhan minulla Regina Solbacka ratsastamassa ne Grand Prix-radat, joista voin itse toistaiseksi vain haaveilla. Ehkä vielä jonakin päivänä…

Drago on huikea ori: elegantti, lumoava, oikea ilo silmälle. Se liikkuu tarhassakin kaula kaarella ja herättää ihastusta minne ikinä meneekään. No, oriin hoitajat kyllä tietävät asioiden oikean laidan. Drago on niitä ehdottoman Instagram-kelpoisia hevosia, pienellä kuvanmuokkauksella. Ei näytetä niitä naarmuja jaloissa, jooko? Kulissien takana Drago kompuroi tarhassa, rakastaa piehtaroida mutalammikoissa siinä missä mikä tahansa muukin hevonen. Se on kaukana niistä pumpuliin käärityistä kilpaveljistään, jotka voivat vain haaveilla kesälaitumista ja tarhakavereista. Dragon tarhakaverin virkaa toimittaa shetlanninponi Pingu, jonka kanssa ruunikko on kuin paita ja peppu.

Vaikka kuinka haluaisi kehua Grand Prix-kapasiteettista oria maasta taivaisiin, ei sitä kyllä Dragosta voi nauruun purskahtamatta tehdä. Kaikessa häikäisevässä upeudessaan Drago on nimittäin melko yksinkertainen kaveri. Se on vähän kuin ne joka koululuokalla äänessä olevat nätit pojat, jotka eivät tajua mistään mitään – vaikka niille jauhaisi samoista asioista päivästä toiseen. Drago saattaa tarhastahakureissulla säikähtää kentän aidalle unohtunutta hupparia. Ei se tuossa eilen vielä ollut, iik! Kaikki tuulessa lepattava aidannokaan unohtuneesta hupparista maahan putoileviin lehtiin onkin Dragon mielestä aivan kammottavan pelottavaa. Säikähtäessään Drago loikkaa kauemmas pelonkohteestaan, mutta sitten sen uteliaisuus jo voittaakin ja on aivan pakko tunkea turpa ojossa pelonkohdetta päin. Drago pörisee kuin huonosti käyntiin lähtevä 70-luvun amerikanrauta, kunnes saa koskettaa turvallaan tuota kammotusta. Sen jälkeen se aivan kuin kohauttaisi harteitaan ja toteisi, ettei tämä nyt mitään ollut. Eikä kulu kahtaa minuuttia, kun se jo keksii seuraavan kammotuksen.

Sen lisäksi, että Drago on hieman äkkipikainen ja pöljä, on sillä myös ihan omia rutiinejaan. Ori suorastaan tuohtuu, jos se ei pääse toteuttamaan tuttuja kuvioita päivästä toiseen. Tarhasta hakiessa sen on aivan pakko saada tutkailla ympäristöä kuin vainukoira, vielä tallikäytävälläkin. Se useimmiten kannattaakin hoitaa käytävälle molemmin puolin sidottuna, sillä karsinassa ori ei osaa rauhoittua jos siellä häärää hoitaja. Silloin se saattaa vahingossa keilata seinää päin – niin, kerroinko jo, ettei Drago taida tietää olevansa iso poika? Drago ei hahmota suurta kokoaan, vaan harjan osuessa hyvään kohtaan nojaa sumeilematta hoitajaansa vasten kuin pikkuvarsa lisärapsutusten toivossa. Dragosta paljastuukin melkoinen sylikaveri, kun sen kanssa jaksaa viettää aikaa. Kiireessä ori on kiukkuinen, häntäänsä huiskien ja takajalkojaan varoittavasti nostellen. Hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, kunhan Dragolle antaa mahdollisuuden osallistua kaikkeen harjojen ja suojien nuuhkimisesta alkaen. Pestessä Drago rakastaa leikkiä vesisuihkulla.

Dragolla on todella upeat liikkeet, jotka eivät vaadi kovinkaan suurta työstöä. Jopa sen käynti on matkaavoittavaa ja letkeää! Ravissa on paljon voimaa ja se on helppo koota näyttäväksi. Dragon ehdoton valttikortti on kuitenkin sen laukka, joka nousee luonnostaan upeasti ylämäkeen. Tottumattomalle Dragon laukka saattaa yllättää: moottorin pärähtäessä kunnolla käyntiin Dragon askel vie hetkessä maneesin toiseen päähän! Drago antaa kuitenkin melko hyvin kiinni, kunhan sitä ei lähde kiskomaan suusta. Ohjasavuista ori onkin äärettömän tarkka: pienikin jatkuva nykinä, epätasaisuus tai yksinkertaisesti liian kovat otteet saavat Dragon pois tolaltaan. Se lakkaa tekemästä yhteistyötä ja riistäytyy hallitsemattomaan pukkipierulaukkaan, joka vetää vertojaan tallin pahamaineisimpien ponienkin porsaita äidin oomme kaikki-esityksille. Drago ei toisaalta sovellu aloittelevalle ratsastajalle alkuunkaan, sillä maastakäsin hoitajalle tutuksi tulleet laukkapyrähdykset käyvät tutuksi myös ratsailla. Milloin Drago säpsyy katsomoon ahtautuvaa teinilaumaa, milloin seinän takaa kuuluvaa kolinaa. Dragon kanssa saa aina olla hieman valppaana, joskin oma rauhallisuus tarttuu oriin äkkiä, jolloin se malttaa keskittyä työntekoon.

Toisin kuin voisi kuvitella, Drago ei ole mikään automaatti eikä edes järin herkkä hevonen. Olen monesti istunut huippuunsaviritettyjen kouluratsujen selässä, sellaisten, joiden satulassa ei tarvitse kuin ajatella lisättyä ravia ja hevonen jo suorittaa sitä innoissan. Ehei, meidän Dragon kanssa joutuu töihin. Toki jo valtava koko tekee sen, että isoilla lihaksilla kestää lämmetä oma aikansa. Ennen kuin Drago on kunnolla vertynyt, on ihan turha edes yrittää loivaa pohkeenväistöä kummempaa kuviota. Dragon kanssa perustyöskentelyn merkitystä ei vaan voi korostaa liikaa! Jos ratsastaja ei saa apuja läpi ja hevosta suoraksi keskiaskellajeissa ympyrällä, on aivan turha odottaa Dragon tekevän juuri mitään muuta kuin ryysäävään kaula pitkänä maneesin poikki.

Lopultakaan Drago ei ole järin nopea liikkeissään ja ison kokonsa vuoksi myös väsyy melko nopeasti. Treenit pyritäänkin pitämään tehokkaina ja tauottamaan järkevästi. Tällöin oriin mielenkiinto pysyy yllä eikä se keskity virikkeiden hakemiseen maneesin nurkista. Dragolla on huikea kokoamiskyky, kunhan sen ensin on saanut vertymään täydellisesti.

Esteitä Dragolla hypätään lähinnä mielenvirkistykseksi. Se hyppää pikkuesteitä ihan mielellään, joskin pruukaa innostumaan turhan paljon. Isona ja vähän kömpelönä hevosena puomit harvoin pysyvät kannattimillaan. Dragolta puuttuu ihan tyystin se kuuluisa estesilmä.

Maastossa Drago keskittyy selkeästi paremmin kuin maneesissa, jossa jokaista nurkkaa pitää aina vähän pälyillä. Kumma kyllä Drago ei tunnu säikkyvän puiden rahinoita samalla tavalla. Usein sen kanssa onkin mukavaa siirtää koulutreenit maneesista niittykentälle, jossa se maastoesteistä huolimatta antaa itsestään paljon enemmän kuin maneesilla. Hassua kyllä, maastoon sen selkään voisikin päästää kenet tahansa. Se on tietenkin oriin hoitajien ilo, sillä he saavat taitojensa puitteissa maastoilla Dragolla aina sopivan maastoseuran löytyessä.

Kilpailupaikoilla Drago yllättää kaikki! Liekö syynä vieraskoreus vai jostain pölyn seasta esiin kaivetut käytöstavat, mutta vieraissa paikoissa Drago esiintyy aina edukseen. Ehkäpä juuri siksi kukaan ei meinaa aina uskoa Dragon hoitajien juttuja…

Suku

i. VIR MVA Ch Boston Exclusive d ’Lion KWPN rn 170cm KTK-I, KRJ-I, YLA2	ii. Ch Boston Deluxe KWPN rn 168cm Ch, KTK-II, KRJ-II	iii. Ohio Deluxe trn 170cm
		iie. Bilthoven Zara m 165cm
	ie. La Perla HOLST prn 165cm	iei. Foreigner rn 168cm
		iee. Charmante trn 163cm
e. Dragonight F FWB prn 171cm KTK-II	ei. Liekkiharjun Vermilion FWB rn 167cm KTK-II, 3 Star Prospect	eii. Very Nuts FWB rn 168cm
		eie. Liekkiharjun Hallucinations FWB rn 164cm
	ee. VIR MVA Ch Dragonia Dancer FWB prn 172cm KTK-I	eei. Baelish
		eee. Lyarra

Jälkeläiset

rotu-o/t. Nimi palkinnot (s. 00.2023, i/e. om..)

Tulokset

♡ RMP:n Ensiarvostelussa 3 star prospect (1024 p.)

♡ KTK-II, Puoliverikantakirjan Joulukuun 2021 tilaisuus
17+18+19+18=72p.

Arvokilpailut

* tarina päiväkirjassa

KRJ Kouluratsastus – 32 sij.

Päiväkirja & valmennukset

07.10.2021 Drago-projekti alkakoon
Vihdoin koitti se aamu, jona hulppea Drago-poju saatiin kotiin! Kauppakirjat allekirjoitettiin jo monta päivää sitten, mutta luonnollisesti sopivan hevoskuskin löytäminen ei aina ole simppeli juttu. Tällä kertaa kuljetusmatka oli toki maltillinen, mutta olimme silti varautuneet ja varanneet heti aamusta laivan satamaan saapumisesta hyvin aikaa herra Dragolle. Se kannatti, sillä valtavan suuri ruunikko oli hieman hämillään kaikesta. Eikä mikään ihme! Merellä sattui juuri tänä aamuna käymään melkoinen myräkkä, joten oriparka haki tasapainoaan vielä hyvän tovin. Laitoinkin tallitytöt taluttelemaan oria yläkentälle, jossa onneksi juuri silloin ei ollut tunteja käynnissä. Drago pääsi myöhemmin uuteen karsinaansa – taas uutta ihmeteltävää, nimittäin ulkokarsina. Oritallin rakennus on vasta suunnittelun asteella, joten herrasmiesliiga saa toistaiseksi kokoontua 1900-luvun alussa rakennetussa tallissa, jonka karsinat avautuvat luukkuineen päivineen suoraan ulos.Seuraavana aamuna Drago olikin jo innoissaan tulossa ulos karsinastaan heti luukut avattuani, joten otin sen pikaiselle kävelylle liinanpäähän. Tai niinhän minä kuvittelin. Drago ei olisi millään raaskinut lopettaa vainukoirailuaan, joka paikassa oli niin paljon kiehtovia juttuja ja tuoksuja tutkittavaksi. No, ehdinpä nappaista pari kuvaa Instaan: kyllä, kenttäratsastaja Irene Raine oli hankkinut itselleen kouluhevosen, jonka kanssa aikoi jonakin päivänä itse startata GeePeetä. Sitä päivää sai kyllä hetken odotella, mutta onneksi Regina Solbacka oli ihastunut Dragoon jo koeratsastuksessa. Projekti Drago alkakoon!

07.11.2021 – KRJ Tarinakilpailut Hiivurissa

Regina istahti valtavan suuren oriin satulaan antaen piut paut vieressä viimeisiä ohjeita huitovalle hevosenomistajalle. Kaakatus oli alkanut ennen kuin laiva ehti Maarianhaminan satamasta lipua irti. Regina oli joka kerta vain huiskauttanut kättään.

”On sitä ennenkin kisoissa käyty”, nainen oli joka kerta todennut, jatkaen puuhiaan muina naisina. Nytkin hän oli kuin oltaisi kotikentällä tiistaiaamuna harjoittelemassa siistejä tasajaloin pysähdyksiä, eikä suinkaan vieraalla tallilla koulukisojen verryttelyssä. Tosiasiassa Regina ei ollut yhtään niin vakuuttunut tästä projektista, mutta kulmiaan vienosti kurtistaen puristi ruunikon kylkiä. Tuolle stressipesäkkeelle tällaisia ajatuksia ei missään nimessä voisi valuttaa, tai Kuuvuoren hevosauton nokka kääntyisi välittömästi kohti lähintä satamaa, sama se vaikkei laivaa näkyisi tuntikausiin.

Olihan tämä peräti kolmas kerta, kun Regina istui Dragon selässä. Ensimmäistä kertaa nyt ei oikeastaan voinut edes laskea, se oli viitisen minuuttia koeratsastuksessa Faconden kentällä. ”Tämä se on!” Regina oli hihkaissut, kun he vihdoin olivat löytäneet kenttäratsastajalle sopivan haasteellisen ratsun kouluprojektiksi. Hän tunsi asiakkaansa siinä määrin, ettei mikään valmiiksi prixit ja praxit voittanut dressagerobotti saisi Ireneä innostumaan. Piti olla sopivasti haastetta, ja tässä jos missä eläimessä sitä oli. Toinen kerta olikin sitten jo Kuuvuoren kentällä, tai pikemminkin maastoestekentällä, Reginalle kovin vieraalla maaperällä. Mutta heikäläiset tuntuivat tykkäävän ja Dragokin oli silloin antanut enemmän itsestään, joten miksipäs ei.

Diiliin oli kuulunut, että Regina itse starttaisi Dragolla kunnes Irenen taidot tyypparina kehittyisivät. Meni siihen sitten kolme starttia tai kolmekymmentä starttia, Regina oli täydellä sydämellä mukana tässä kotkotuksessa. Tietenkin – olihan Drago lupaava nuori kouluratsunalku ja Irene lupaava käännynnäisenalku. Tässä oli kaikki tähdet kohdillaan.

11.-14.11.2021 Comber Cupin kolmas osakilpailu

Naputin take away-kahvikuppia sisältä rekasta kantautuvan hittibiisin tahtiin. Kumma juttu, miten take away-kahvi maistuu ihan yhtä pahalta, sama se missä maassa oltiin. Taustalla siintävät tuulimyllyt ja kirkkaan sininen taivas tekivät syyspäivästä kummallisen leudontuntuisen, kuin syksy olisi maagisesti työnnetty kauemmas. Hollanti pitkittyvine syksyineen ei ollut vieras paikka, olihan se vain muutaman sadan kilometrin päässä siippani kotipaikasta, Luxemburgista, ja reissut niin Hollantiin kuin Belgiaan ja Saksaankin olivat tulleet tutuiksi. Comber sen sijaan oli meille uusi paikka, samoin kuin Comber Cup. Kurtistin kulmiani pahvikupin kukkakuvioille. Olimme jo auttamatta myöhässä Comber Cupin ensimmäisistä osakilpailuista, mutta elättelin pientä toivonsiementä. Jos ei muuta, Drago saisi tervetullutta rutiinia pitkiin kisamatkoihin. 1500 kilometriä tuntuivat yhä, vaikka täällä oli oltu jo pari päivää, ja matkan aikana oli pysähdytty jos jollekin tallille keräämään virtaa ja vetreyttämään jäseniä. Olimme saaneet majoittaa hevosemme Alexandren tuttavaperheen tilalle, vain muutaman kymmenen kilometrin päähän Comberista.

Juuri sillä hetkellä voitontahto tuntui hukkuvan jännityksen alle, mikä oli mulle aika epätavallista.

”Alles OK?” Alexandren huikkaus palautti minut maanpinnalle. Tummatukkainen talutti autosta ulos Dragoa. Ruunikko kolisteli rampilla sellaista vauhtia, että hetken pelkäsin oriin taittavan kinttunsa eikä kisoista tulisi mitään. Toisaalta, luvassa oli meikäläisen ensimmäinen interkakkosen tasoinen cupluokka, olisikohan tuo ollut niin paha.

”Mjoo”, mutisin, laskien pahvikupin auton rengassuojukselle. Drago tempoi juoksutusliinaa aviomieheni kädessä, yritti nousta takasilleen ja korskui silmänvalkuaiset vilkkuen. Auringonvalossa Drago muistutti erehdyttävästi nimensä lähdettä. Naapuriauton takaa kurkisti joku, mutta samassa Drago äkkäsi maassa vielä koto-Ahvenanmaata vehreämpänä rehottavan ruohikon, laski päänsä puuskahtaen alas ja unohti temppuilun sen siliän tien.

”No se ei ainakaan osaa stressata”, hymähdin orin jäntevää kaulaa taputtaen. Iso ruunikko hamusi ruohoa renkaan takaa.

”Hei sori – ihan pakko tulla sanomaan moi, kuulin että puhuitte suomea”, se sama hevosauton takaa kurkkinut blondi tupsahti esiin papattaen kädet heiluen. Drago kiskaisi päänsä ylös ja oli vähällä pudottaa kahvikupin renkaalta. Nappasin sen lennosta.

”No, jonkinmoista”, hymähdin, nakaten kupin Alexandren suuntaan. Vaihdoin sen liinaan, jonka kerin polvien väliin ja aloin samalla riisua kuljetusloimea Dragolta.

”Ollaan Ahvenanmaalta, sori aksentista, Irene Raine, tuo on mun mies, Alexandre – se puhuu vielä vähemmän suomea”, jatkoin, komentaen Dragoa, joka ei millään olisi halunnut seistä aloillaan kun ympärillä hyöri vieras naikkonen. Mokoma äijä. Drago kiersi pitkää kaulaansa ylttääkseen nuuskimaan vierasta.

”Ekaa kertaa täällä?” Blondi kurtisti kulmiaan. Nyökkäsin, kumartuen nappaamaan kuljetussuojat Dragolta.

”Meillä on isompi edustus mukana, tuokin auto on meidän”, viittilöin toisen mustan rekan suuntaan, jonka kyljessä tuoreet teippaukset kiiltelivät uutuuttaan. Vilkaisin kelloa – luokan alkuun ei olisi enää montaa hetkeä hukattavaksi.

”Cool! Menossa inttikakkoseen? Meiltä tulee sinne kanssa ratsu, tuo tuossa”, tyttö hymyili ylpeänä vielä Dragoakin suuremman hevosen suuntaan. Nielaisin. Meistä ei olisi vastusta tuolle, ajattelin synkistyneenä. Drago tönäisi otsaani turvallaan. Pyyhkäisin lian ja hymyilin itsekseni – ei tänne voittamaan tultu, vaan hakemaan kokemusta. Radalle mentäisiin vaikka ruohoinen kuolavana otsassa, pahanmakuinen kahvi mahassa kiertäen ja hevonen valmiina sinkoamaan kuuta kiertävälle radalle. Väliäkö sillä? Tärkeintä oli, että sinne radalle meni, hymyili ja ratsasti. Jos muisti tervehtiä tuomaria, aina parempi. Radan muistaminen tässä jännityksessä olisi vain pelkkää plussaa. Jonakin päivänä isojen kouluratojen kiertäminen ei ahdistaisi näin paljon, me voitettaisiin, eikä kukaan muistaisi töpeksintää. No, jos oikein hyvin kävisi, emme nolaisi Kuuvuorta ihan täysin.

Kauempaa kilpailualueelta kantautui kuulutus.

”Hitto, pitää mennä!” Blondi sanoi, ”oli kiva törmätä. Ehkä nähdään vielä, after rideissa viimeistään.”

En muistanut, mikä sen tytön nimi oli, mutta väliäkö sillä. Oli aina kiva törmätä lähes-naapureihin reissatessa.

10.02.2022 – Ensimmäinen kisakausi pulkassa

Dragon ensimmäinen kausi taputeltiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ruunikko ylsi hienoihin saavutuksiin, vaikka luonnollisesti myös takapakkia otettiin. Kausi starttasi lokakuun lopulla Harvest Moon Show’ssa, maltillisella vaativan A:n radalla, joka osoittautui kuitenkin luultua haastavammaksi. Herkkä poika Drago nimittäin säikkyi tuomarintornin kukkalaitoksia pahemman kerran… Kotiin tultiin leuka rinnassa harmillisella 60 prosentin tuloksella. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja nöyränä puhelua valmentajalle. Kävimme läpi radan yksityiskohta kerrallaan, emmekä suostuneet ottamaan tappiota minään muuna kuin voittona. Tämähän oli vasta ensimmäinen ratamme, ja oppi oli kerta kaikkiaan tärkeää, niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Regina suostui ottamaan Dragon loppuvuodesta hoiteisiinsa, kunhan ensin starttaisin sillä Comberissa. Oli tärkeää saada tunkkainen maku pois suusta ja hakea kokemusta sieltä, missä sitä tarjolla oli. Starttaisin kuitenkin Comberissa muilla ratsuilla, joten Drago kulkisi siinä sivussa mainiosti. Tuumasta toimeen, ja hirvittävän ramppikuumeen kautta ykkössijalle! Drago kahmi huimat 78 %, monta kertaa vaativammasta luokasta ja hirvittävän taitavien ratsukoiden joukkiosta. Ykkössija ei ollut koskaan hymyilyttänyt niin paljon! No okei varmasti on, mutta tämä voitto maistui erityisen makealta. Luovutin orini hyvillä mielin Reniginan käsiin, mutta Auburnissa prosentit putosivat taas alle seitsemäänkymppiin. Dragon melko vaisu kolmen tähden RMP-tulos kummitteli takaraivossa seuratessani ratsukon esitystä Pariisin dressageviikoilla. Karsinta meni melko hyvin, mutta finaalissa Drago säikkyi taas ja tulos putosi harmillisen alhaiseksi. Marraskuussa Drago taas muistutteli skoupistaan Helmwaldissa kahmimalla sijoituksia ja ykkössijoja toisensa perään.

Ensimmäisestä kisakaudesta käteen jäi jokunen voitto, rutkasti pettymyksiä ja yksi arvokisaruusuke. Joulun ja alkuvuoden ajan Drago on saanut pitää taukoa kilparadoilta ja vetää ansaitusti henkeä. Keskitymme lähinnä peruskunnon ylläpitoon ja valmennuksissa kiinnitämme huomiota perusasioihin uuden oppimisen sijaan. Kyllä tämä tästä.