Grunge 76

Gru on hauska tapaus – jos siihen osaa suhtautua sillä tavalla. Kovin tosikko hoitaja tuskin saa tammasta irti muuta kuin pahan mielen omaan puseroon, mutta jos mustan neitokaisen juttuja osaa katsoa läpi humoristisin lasein on se ihan hauskaa seuraa. Helppo se missään tapauksessa ei ole saati aloittelijoiden käsiteltävissä, mutta eipä sen kanssa toimiminen mitään rakettitiedettä ja vuosien ammattitaitoakaan vaadi. Lähinnä sitä kuuluisaa huumoria ja ymmärrystä. Gru ei ole järin rohkea, mutta lehmänhermoinen se kyllä on. Säikähtäessään tamma lähinnä pompahtaa kaikilla neljällä jalalla ilmaan ja jo laskeutuessaan on todennut moisen hötkyilyn aivan tarpeettomaksi. Grulla itsellään ei juuri sitä huumoria löydy, hiukan pönttö tamma tykkää että asiat tapahtuvat tietyllä tavalla joka päivä.

Ratsuna Gru on melko tuhma sille päälle sattuessaan. Sillä ei ole mitään geeneihin koodattua nöyryyttä miellyttää ratsastaajansa, vaan vähän niin kuin toisin päin: jos naamakerroin ei miellytä, Grun kanssa ei pitkälle pötkitä. Hullu selästäheittäjäkään tamma ei ole, ennemminkin se kiskaisee päänsä pilviin ja kuuroutuu tyystin avuilta. Parhaimmillaan Gru toki on perusherkkä kouluratsu, joka teknisesti osaa tosi paljon. Motivointi onkin sitten asia erikseen!

Gru on kaikkea muuta kuin ketterä, vaikka siro puoliverinen onkin. Tamma on tuon tuostakin rähmällään tai ainakin kompuroimassa, ja helposti tuntuukin tosi etupainoiselta ainakin ensimmäisten kierrosten ajan. Takuuvarma puomienkolisuttelija! Toisaalta juuri puomijumpan kautta ollaan löydetty ihan uutta liikettä tammasta. Hieman yllättäen Gru ei kouluhevoseksi kokoa mitenkään automaattisesti vaan vaatii paljon työstöä ennen kuin antaa periksi niskastaan. Gru usein nähdäänkin suorakaulaisena kirahvina jopa niillä itseään loistaviksi tituleeraavillakin ratsastajilla. Liekö silakkamainen ja hirvimäinen olemus tehnyt vaikutuksen kenttäratsastajaomistajaan, tämähän tuntuu tutulta…

Grun ravi saa paljon kehuja: sitä on helppo työstää ja siinä on mukava istua. Pienellä vaivalla siitä saa todella näyttävää ja leijailevaa. Laukka sen sijaan – mistä edes aloittaisin. Syystä tai toisesta etenkin vasemman laukan nostaminen on toisinaan aivan kiven alla ja parhaimpinakin päivinä vähintäänkin haastavaa. Grun laukka on vaikea pitää yllä ja vielä vaikeampaa saada kauniiksi saati mukavaksi istua. Parhaimmillaan Grun laukka on ollut muutaman kevyessä istunnassa puomien ja kavalettien yli laukatun kierroksen jälkeen. Harmi kyllä tamman kömpelyys asettaa omat haasteensa moisille puuhille.