Men behaving badly, anyone?

…  joten kukaa ei varmaankaan ihmettele, että Leevi menetti miehuteensa. Olkoon kuinka superista suvusta, Leevi oli ihan mahdoton käsitellä. Ruunauksen jälkeen se tasoittui jonkin verran, joskin kuuliaisuus siltä oli vissiin pudonnut pois kinnerpatteja parannellessa. Kovalla duunilla Leevistä on kuorittu esiin se kilpahevonen, joksi sen olisi pitänyt nuorikkona tulla. Se ei silti poista sitä faktaa, että Leeviä hermoille käyvempää hevosta tuskin maa päällään kantaa. Ruunikko ei yksinkertaisesti kunnioita mitään eikä ketään. Aidat, ovet, ihmiset – läpi mennään! Eipä taida meidän mäellä olla päivää, jona Leevi ei jotain tallityttöä kiikuttaisi perässään kuin metrin mittaa tai jättäisi mustelmia muistoksi varustamisesta. Ja nyt ne ”eikö ne yhtään kouluta sitä, voi kamala sentään”-kukkahattuilijat voi painaa frisyyrinsä vielä enemmän piiloon. Leevi ei ole kipeä ja sitä koulutetaan aina sen kanssa tekemisissä ollessa. Mutta hei, kaikki hevoset ei nyt vaan ole kivoja tädinkuljettimia. That’s it.

Jos kuka tahansa Leevin selkään kivunnut voisi valita, työstäisi se pelkästään laukkaa. Leevin laukka on ihan toisesta universumista, isoa ja etenevää. Sitä on myös helppo säädellä, eikä mitkään sarjavaihdot tai piruetit ikinä ole Leeville hankalia olleet. Tuomaristo sen sijaan pudistelee päätään Leevin raville. Se ei meinaa keskittyä, painaa kuolaimelle, kuuroutuu pohkeelle ja rysää vaan menemään.Leevi ei ole mikään nopea eläin, mutta osaa se silti käsistä lähteä. Kaikeksi onneksi Leevi on fiksu tyyppi kaiken machoilunsa alla, joten sen kanssa pienikin askel eteenpäin palkitsee suuresti. Ne rantalaukat ilman satulaa on vielä ollut vähemmällä…