Clarino tuli mulle usean kodin kiertäneenä, lukuisilla kilparadoilla menestyneenä mutta sittemmin vähän unohduksiin jääneenä orina. Se ei oikein ollut löytänyt paikkaansa, ja tunnetusti mulla on heikko kohta sellaisiin hevosiin. Kaiken huipuksi Clarino-parka oli kaatunut esteellä pahasti, loukaten toisen lonkan pahasti. Clarinolla olikin totta kai ne omat heikkoutensa, eikä se varmasti koskaan olisi enää yhtä luottavainen ihmisiä kohtaan kuin joskus oli ollut. Mutta mulla oli tarjota sille ansaitsemaansa huomiota ja ennen kaikkea stressitön ympäristö. Me ei enää koskaan palattaisi kilparadoille, ellei Clarino olisi 110% valmis.

Taustastaan johtuen Lari on niitä hevosia, jotka stressaantuvat helposti ja oireilevat monin tavoin huonoa oloaan. Ensimmäisenä Lari alkaa kutoa ja purra puuta, ja jos vielä ei saada kierretä katki, muuttuu se pian levottomaksi hyörijäksi ja steppailijaksi. Viimeisenä keinonaan alkaa Lari-parka hyökkiä ihmisten kimppuun, joten ei mikään ihme, ettei se oikein kelvannut kellekkään. Meillä Kuuvuorella sillä on kuitenkin oma paikkansa vanhassa oritallissa, jonka ulkokarsina tarjoaa juuri oikeanlaista rauhaa kaukana hälinästä, mutta kuitenkin niin että Lari voi seurailla pihan tapahtumia niin halutessaan. Kilpailujen aikana pyrimme järjestämään Larin kauemmas, kesäisin laitumelle tai vaikkapa pidemmälle maastoretkellä huonollakin kelillä. Onneksi oritallille saakka kilpailuväki harvemmin edes eksyy.

Clarino on todella rohkea ja kylmähermoinen ratsu. Ratsastajan kanssa se tietää että nyt ollaan töissä, ja suhtautuu asiaankuuluvalla vakavuudella mihin tahansa mitä ratsastaja siltä pyytää. Clarino onkin kivan monipuolinen hevonen estetaustastaan huolimatta. Kovakätiselle ratsastajalle Lari kyllä laittaa näyttävästi hanttiin nousemalla takasilleen ihan kynttiläksi.

Lari ei ole turhan herkkä avuille, mutta suustaan se on todella tarkka. Ratsastaja ei saa yhtään jäädä kiinni edestä, sen enempää hypätessä kuin sileälläkään. Askellajeista laukka on Clarinon heikoin, ja siinä ei paljoa kehumista ole. Lari jää todella helposti nelitahtiseksi ja pudottaa ristilaukalle jos ratsastaja ei hypyn alastulossa ole skarppina. Tekniikaltaan Lari on erinomainen hyppääjä, mutta pitkä treenitauko näkyy juuri heikentyneessä laukassa. Vasemmalle laukan nostaminen huonoina päivinä on käytännössä mahdotonta, ja ori osoittaa sen pukittelemalla nostamisen sijaan. Silloin ei pidä rankaista vaan ymmärtää, että takaosa tekee temppunsa eikä ori kykene pyydettyyn asiaan.

Koulupuolella Clarino on yllättävän kiva kokoaja, mutta juuri muuta positiivista oriista on tosi vaikea sanoa. Se on melko vahva edestä mutta heikompi takaa, joten legopalikoiden kasaaminen oikeaan järjestykseen tuottaa hikikarpaloita parhaillekin koulutuuppareille. Kuten sanottua, suusta kiskomalla ei Larin kanssa pääse fuskaamaan, ori kun kostaa saman tien nousemalla pystyyn.