Alegressa oli jo pidempään ollut myynnissä hauskannäköinen punainen ori, Andris. Se oli juuri niitä hevosia, jotka eivät tuntuneet kelpaavan oikein kellekään. Joten pakkohan se oli koeratsastaa! Olenko muka joskus kieltäytynyt haasteista? No, ehkä joskus, mutta Andris oli aivan liian suuri houkutus. Myyjän mukaan se oli kuin shetlanninponi isossa paketissa – turhan fiksu ja aivan järkyttävän tuhma. Ihana! Kaiken huipuksi ori oli sokaistunut Suomeen tulon yhteydessä. Kaikeksi onneksi toisen silmän näkö oli saatu pidettyä ahkeralla hoidolla ja tulehdus viimein saatu taltutettua. Vasen silmä oli kuitenkin auttamattomasti mennyttä. Oman kokemukseni mukaan kouluhevosella siitä ei juuri haittaa olisi, kunhan uveiitti vain pysyisi jatkossa aisoissa.
Attea kuvaa parhaiten sanat liiankin fiksu, supertuhma ja herkkä poika. Tulipunainen latvialainen on kuin lastenelokuvien superparhis, josta paljastuukin *yllätysyllätys* herkempi puoli ja suorastaan rakastettava olento. Andris ei taatusti ole ilkeyksittään tuhma, se vaan on tottunut siihen surullisen kuuluisaan hyökkäys on paras puolustus-mentaliteettiin eikä ihan hevillä ole päästämässä irti vanhoista totutuista tavoistaan. Vasemman puolen sokeus tekee Atesta ajoittain arvaamattoman ja säikynoloisen, vaikka se oikeastaan onkin ihan perusrohkea tyyppi.
Hoitaessa Aten kanssa pitää muistaa maltti ja rauhalliset liikkeet. Jos mahdollista, sitä ei ollenkaan kannata lähestyä vasemmalta! Latvialainen ei pidä päähän koskemisesta ja riimun ja suitsien pukemiseen on omat kikkansa.
Ratsuna Andris on perusreipas, joskin melko nopeasti väsähtävää ja mielenkiintonsa menettävää sorttia. Se on rauhallinen ja kaviot tiukasti maassa olevaa tyyppiä, mutta samaan aikaan rautiaan motivointi on todella vaikeaa. Andriksen kanssa yhteistyö ei ole mikään itsestäänselviö, vaan siinä voi mennä useampikin kerta ennen kuin yhteinen planeetta ja kieli löytyy. Atte on kivan herkkä avuille ja pehmeä ratsastaa, mutta stressaantuessaan menee kuoreensa herkästi. Andris ei myöskään ole sieltä kuuliaisimmasta päästä eikä sillä ole sisäänkirjattua miellyttämisentarvetta. Pikemminkin Atte on kuin herkkänahkainen teini, minähän teen niin kuin sattuu huvittaan! Andris onkin juuri niitä hevosia, joiden kanssa yksi suora pätkä voi olla suuren juhlan aihe.
Attelta löytyy kiitettävästi kykyä koota, mutta se ei ikävä kyllä ihan aina näy ulospäin. Atten laukka on aivan kauhea ja todella vaikea nostaa. Atte saattaa säikähtää vasemmalla puolella tapahtuvia äkkinäisiä liikkeitä, ja joskus sen liikkuminen vasenta kohti on vastahakoista. Rautias tuppaa myös jäykistymään vasemmalta, etenkin lavasta ja kaulasta, herkästi. Esteitä Aten kanssa voi hypätä riittävän varmat ratsastajat, sillä se kieltää herkästi.
