Hösöttävä höyryveturi

Kepponen on lempinimensä ansainnut. Varsin tavallisennäköinen rautias poni tuntuu tekevän kaikkensa jäädäkseen ihmisten mieliin, eikä se ole niin justiinsa, tapahtuuko se hyvässä vai pahassa mielessä. Kepponen tykkää puuhastella kaikenlaista koko ajan, odottelusta tai seisoskelusta se ei välitä alkuunkaan. Jos sillä ei tarhassa ole tekemistä esimerkiksi jumppapallon tai havunoksan muodossa, alkaa se järsiä portinpieliä tai kaivella isoja kuoppia. Useimmiten sen kanssa tarhataankin jokin ratsastuskoulun pikkuponiruunista. Kepponen nauttii huomiosta ja onkin aina portilla vastassa höhötellen hullunkurisesti. Rapsutuksia ei koskaan voi olla liikaa!

Hoitotoimenpiteet sujuvat omalla painollaan, kunhan asiat ottaa rauhallisen varmasti, jottei Kepponen ota ihan kaikkea leikin kannalta. Taluttaessa etenkin Kepposen huomion pitäminen taluttajassa on melkoinen työ. Utelias ori on menossa joka suuntaan ja ihan kaikkien luo, eikä siinä kohtaa enää muista taluttajan olemassaoloa. Saattaakin vahingossa astua varpaille ja jyrätä ohi kiihdyksissään uudesta rapsuttelijasta.

Kepposen parhaiten puolia ratsuna ovat kiistatta sen ketteryys ja älykkyys. Innokas ori hoksaa äkkiä uudetkin jutut, mitä siltä vain keksii pyytää, eikä radalla tiukinkaan käännös tuota minkäänlaisia ongelmia. Sen sijaan ongelmissa ollaan, kun junnataan sammoja juttuja päivästä toiseen tai kierretään vain uraa. Talvipakkasilla jäisellä kentällä kävelyköpöttely on Kepposen painajainen! Virtaa rautiaassa on kuin höyryveturissa, eikä se kovin äkkiä väsykään hösöttämiseen. Jos oria yrittää liikaa pakottaa tiettyyn pakettiin heti alkuravien aikana, vastustelee Kepponen kuolainta kovastikin ja juoksee vain kahta kauheammin pois apujen alta. Turha paineistus saa Kepposen heittämään koko touhun ihan ranttaliksi. Kepponen ei ole mikään automaatti, eikä se kulje maagisesti peräänannossa, vaan sen kanssa joutuu hakemaan yhteistä kieltä ja hikoilemaan pienenkin hyvän pätkän löytämiseksi. Sinänsä Kepponen ei ole tuhma tai hankala ratsu, se on vain todella innokas ja siksi työteliäs ratsastaa hyvänäkin päivänä.

Esteillä Kepposen eteenpäinpyrkimyksestä on sekä hyötyä että haittaa. Liiat höyryt on hyvä päästellä ennen ensimmäisiä hyppyjä, joskaan ponia on turha väsyttää uuvuuksiin saakka. Kultaisen keskitien löytäminen on toisinaan kovinkin hankalaa! Kepponen on nopea ja ketterä, mutta kaikessa muussa ratsastajan osuus nouseekin vahvasti esiin. Kepponen ei kyttää, mutta saattaa kieltää jos ratsastaja ei laske askeleita oikein; Kepponen ei omatoimisesti tee muuta kuin kiihdyttele. Sillä on kuitenkin kohtalainen hyppytekniikka ja voimaa ponnistuksessa, kunhan ratsastaja osaa valjastaa sen oikein käyttöön. Kerran kiellettyään Kepponen ei mielellään enää yritä uudestaan – se tuohtuu kovastikin.

Maastossa ponin rohkeus ja vauhdikkuus korostuvat, eikä Kepponen kaihda rynnätä esteeltä toiselle. Siinä onkin melkoinen pidätteleminen.