Hässeldalens Magnusista piti tulla Ruotsin seuraava poniravilupaus. Se oli jo varsana kestävä ja hyväravinen. Mutta kaikki ei aina mene niin kuin strömssöössä, edes Ruotsissa… Magnus kärsi pahan kaviokuumeen, eikä sen ura enää ottanut tuulta alleen. Mulla oli Pennilän ponipihatossa shettisorin (tai kahden!) mentävä kolo, joten kun mä kuulin myyntiin tulevasta huippusukuisesta suorittajaponista, olin tietty heti käsi ojossa. Kun kuulin, ettei se koskaan voisi laiduntaa, olla vapaalla heinällä tai edes juosta kovaa ja hypätä esteitä, pudistelin päätäni. Mitä sitten? Meillä oli viimesenpäälle kaikki nykyaikaset ruokintasysteemit ja eläinlääkäri puhelinsoitonpäässä. Enkä mä shettiksellä aikonutkaan esteille saati laukkaradalle. Joten yhtäkkiä mä olin shettisoriin omistaja, shettisorin, jolla voisi mennä vaan koulua.