Kun Dammefjällaan etsittiin muutamaa uutta kilpaikäistä koulutammaa, joista myöhemmin saisi uutta verta jalostukseen, päätimme kokeilla Alegressa vieraillessamme muutaman muun hevosen lisäksi hieman lausumishaasteita aiheuttavaa Charactarantulaa. Tamma ei tehnyt suuren suurta vaikutusta ja itse asiassa jätimme sen ostamatta. Elämä jatkui, mutta jostain syystä huomasin tuon tuostakin katselevani tamman myynti-ilmoitusta yhä uudelleen ja uudelleen. Ja arvatkaapa mitä? Se oli yhä myynnissä. Kyllä sitä kuulemma oltiin käyty kokeilemassa ja joitakin tarjouksiakin jätetty, mutta siellä se reppanana yhä vaan nökötti karsinassaan kun vierailimme Alegressa uudemman kerran. Olimme sopineet koeratsastuksen parille aivan muulle hevoselle, mutta kuin kohtalonoikusta Chara oli samaan aikaan kokeiltavana toisille ostajaehdokkaille. Kun hekään eivät lämmenneet isolle neitokaiselle, mun oli ihan pakko ruinata lupa kivuta tamman satulaan uudelleen. Mikäs siinä, olihan se jo valmiiksi satuloitu, eivätkä toiset ostajat olleet vieneet sitä mukanaan. Jokin siinä tammassa vain veti puoleensa, enkä oikeastaan vieläkään tiedä, mikä.
Kahden GP-tason kouluhevosen jälkeläiseksi Chara ei ole mikään olympiatason kenttien valloittaja. Ennen meille tuloaan sillä oli hyvä jos aluetasoa menty, joskus aikanaan. Mulle se sopi kuitenkin paremmin kuin hyvin, olinhan itsekin oikeastaan vierailla vesillä koulusatulassa. Ihme kyllä Chara tuntuu valloittavan kaikkien sydämet, jollain selittämättömällä tavalla.
Chara on sellainen perushevonen, joka ei suoranaisesti ihastuta ensisilmäyksellä mutta harvempia kuitenkaan vihastuttaakaan. Perusrohkea, peruskiva ratsastaa, peruspulliainen siispä. No, ei aivan, Charalla on nimittäin luonnetta enemmän kuin laki sallii. Se on äärettömän fiksu tamma, ja osaa kyllä sitä käyttää häikäilemättä hyväkseen. Olipa kyseessä sitten parin ylimääräisen namupalan huijaaminen pahaa-aavistamattomalta hoitajalta tai ratsastajan jallittaminen, Chara hoitaa! Se kyllä tietää, jos ratsastaja ei ole tosissaan, eikä silloin kyllä teekään mitään ylimääräistä, jos kohta yhtikäs mitään. Chara on muutoinkin enemmän eteenpäin potkittavaa mallia kuin pidäteltävää, joten jos kemiat eivät ratsastajan kanssa machaa, ei hommasta vaan tule yhtään mitään.
Charan askellajeista varmin on ehdottomasti ravi. Siinä on helpohko istua ja työstöllä siitä saa oikeinkin kivan. Laukka vaatii huomattavasti enemmän työstöä ollakseen edes kunnolla pyörivää – jos sitä edes onnistuu nostamaan ilman hurjia ravikiihdyttelyjä. Toisaalta tässäpä tulee kenttäratsastajan kokemus hyödyksi, sieltä puolelta on löytynyt hurjasti apua Charan laukkatyöskentelyyn. Iso puoliverinen on hitaasti lämpenevää diesel-mallia, joten maltti on valttia ja usein tunnin loppupuolella alkaa vasta löytyä sitä todellista potentiaalia. Chara ei ole turhan herkkä avuille, joten siinäkin mielessä on ihan turha odottaa huipputuloksia ensimmäisen vartin aikana. Tai välttämättä edes ensimmäisen ratsastuskerran aikana… Parhaimmillaan Chara väläyttelee kuitenkin hienoa liikettä – ainakin ravissa – ja osaahan se kokoamista vaativat liikkeet kuin vettä vaan. Charalle juuri kokoavat liikkeet tuntuvatkin olevan helpompia kuin esimerkiksi lisäykset.
Yllättävää kyllä Chara hyppää hyvin ja mielellään. Pikkuesteiden kautta sen laukkaan saakin kivasti ihan uutta pontta, joten sileäntreeniin tämän tamman kanssa kannattaa rohkeasti sekoittaa maustetta niin esteiltä kuin maastoilunkin maailmasta. Kummasti ne lisäykset lähtevät toimimaan pellonlaidassa ihan eri tavalla!
Rohkea puoliverinen ei ole oikein milläänsäkään uusista paikoista. Kisapaikat tamma ottaa reippaasti haltuun, mitä nyt hieman tuntuu ”kasvavan kokoa” eli pörhistelevän ryhdikkäänä muille hevosille. Taluttajalle tämä tuntuu lähinnä kuin yrittäisi pidellä leijaa, vaikka eipä Chara käsistä karkailua harrasta. Isommat kysymysmerkit tulevatkin vastaan verkassa; Chara kun on tunnettu dieselimäisyydestään mutta samasta syystä sitä ei missään nimessä kannata turruttaakaan.
