Luonne

Matami on valtavan korkeajalkainen, hiukan romuluinen ratsu, jota toden totta ei ulkonäöllä ole pilattu. Viimeistään leuan alla kasvavat pitkät karvat talvella huurustuessaan saavat hoitajan voihkimaan ääneen MIKSI MINÄ. Matulla on kokoisekseenkin ihan suhteettoman suuri pää ja melko lyhyt ja itsepintaisen laiha kaula, joten pitkäkoipinen neitokainen näyttää aina vähintäänkin hullunkuriselta.

Matua vellihousumpaa hevosta ei taida ollakaan. Säikähtäessään Matu jumittaa ja tukeutuu hoitajaansa jännän paikan edessä pyrkimällä tämän syliin turpa – joskus takapuoli – edellä. Osaapa Matu ottaa jalatkin alleen, vaikkei se onneksi koskaan pitkälle karkaa. Ruunikko ei aivan sieltä fiksuimmasta päästä hevoseläimiä myöskään ole, joten jänniä tilanteita syntyy muun muassa aidanpäälle unohdetuista huppareista, vääränvärisistä puomeista ja milloin mistäkin. Jumitushetkiä syntyy tuon tuostakin, eikä aina syynä ole yksinomaan säikähtäminen. Joskus Matu voi jumittaa kaurakipponsa edessä, jos jokin tuntuu olevan vinossa.

Matun iso ja terävä säkä sekä luiheliini runko aiheuttavat ratsastajalle tasapainohaasteita, etenkin ilman satulaa mentäessä. Asiaa ei yhtään auta vellihousu neitokaisen säikkymiset! Onneksi se ei tee isoja reaktioita, enemmänkin tuntuu että puoliverinen ”istuu” takasilleen ja jumittaa, josta ratsastaja saakin sitä pyytää melko reippaastikin eteen. Rohkaisulla ja olemalla läsnä Matu unohtaa kyllä säikkymisensä, raukkaparan aivokapasiteetti ei kuitenkaan riitä kuin yhteen asiaan kerrallaan.

Ruunikko ei ole kovinkaan herkkä avuille, ja pitkäaskelista tammaa saa herätellä etenkin ohjasavuille ennen kuin mitään tapahtuu. Matun laukka on melko kammottavaa katsella kuin ratsastaakin, eikä se edes nouse aina helpolla. Matun bravuuri onkin koikkaloikkaristilaukka poikittain!

Hieman jopa yllättäen Matu on ketterä ja erinomaisen hyppytekniikan omaava esteratsu. Kokoamiskykyä Matulta ei vielä löydy nimeksikään, joskin toivon mukaan oppilaiden kanssa se pääsee jyvälle.