Villis tuli meille ensin puhtaasti siitostammaksi, mutta pian sen kyvyt ratsuna tulivat ilmi. Epäonni näyttelykehissä unohtui, kun tamman selkään laitettiin satula.
”Mutta eihän tää ollut tehnyt mitään – vuosiin”, joku tallitytöistä ihmetteli ääneen. Niin, eihän se ollutkaan. Villis oli käväissyt vaellustallin asiakashevosena, jonka jälkeen lähinnä etsinyt paikkaansa.
Kaunon Villimarja on tamma, jolla on lähes huolestuttavan korkea työmoraali. Se on aina innoissaan lähdössä töihin ja välillä tuntuukin, ettei tämä tamma osaa rauhoittua paikoilleen hetkeksikään vaan se on aina tekemässä jotain. Ihmisten näkeminen saa aikaan innokkaat tervehdyshörinät ja hyvä ettei tamma yritä tulla karsinanovesta läpi pyrkiessään lähtemään enemmän tai vähemmän jokaisen matkaan. Raudikko on onnistunut säikäyttämäänkin yli-innokkaalla lähestymistavallaan muutamat raukkaparat, mutta Villaa ei tarvitse kyllä tosiasiassa pelätä sitten yhtään. Yli-innokas, ylisosiaalinen ja mahdoton syliintunkijahan se on, mutta oikeasti se muistuttaa vain ylikasvanutta koiranpentua, jolla on valtava miellyttämisenhalu ja huomiontarve.
Pihatossa Villa on aikamoinen häntäkärpänen, sillä on tapana liimaantua aina jonkun kylkeen kiinni ja seuralaisesta riippuen lopputulos on joko hyvä tai sitten ei. Kaikki hevoset eivät nimittäin siedä Villan iholle tunkemista ja ikävä kyllä itsepintainen tamma ei aina tajua antaa periksi ajoissa, vaan vaatii parikin kipeää näykkäisyä ennen kuin se lopulta hoksaa antaa toiselle tilaa.
Siinä vaiheessa kun Villa huomaa puolestaan ihmisen lähestyvän, tamma ilahtuu silmissä ja kirmaa luokse kuin pikkuvarsa. Ongelmia aiheutuu oikeastaan vain silloin, kun tarkoituksena ei ole hakea Villaa tarhasta vaan joku sen laumatovereista – yritäpä siinä sitten päästä portista ulos ilman että Villakin tulee perässä … Mutta ainakin tamma on hyvin kiltti hoitaa, vaikka alkuun vaatiikin vähän aikaa tottua siihen, miten lähellä se pysyttelee koko ajan. Erityisesti taluttaessa piirre voi olla hyvinkin ärsyttävä. Mutta vaikka tamma hengittää kirjaimellisesti niskaasi vähän väliä, ei se koskaan näyki tai kävele päälle.
Tunnilla Villa tunnetaan lähinnä patalaiskana alkeiskurssien johtotähtenä, se on juuri se pullea suomenhevonen, jolla kaikki ovat alkutaipaleellaan menneet. Villa on juuri sopivan hidas, ettei satulassa osaa pelätä oikeastaan ollenkaan. Ihan kamala ravihan sillä on! Ongelmia saattaa aiheutua, jos Villa hakeutuu turhan lähelle edellä kulkevan häntää, niin kuin sillä monesti on tapana. Välimatkat kun muistaa, niin Villa on helppo alkeisratsu – tosiaan sitä kääntämistä lukuunottamatta.
Kokeneempien koulutunneilla osataan toisaalta arvostaa Villan sukutaustaa; onhan se ehta kouluhevonen ja sen kyllä huomaa. Kovin herkkä se ei enää avuille ole, mutta pienellä herättelyllä kyllä löytää vanhat asetukset koulutyyppaukseen. Villa rakastaa esiintyä ja pörhistää kaulansa oikein pyöreäksi innosta piukeana.
Esteillä Villa on perushyvä, pysyy hyvin käsissä ja oikeastaan hidastaa ennemmin raville kuin lähtee kiitäämään omiaan. Erittäin turvallisentuntuinen monien aloittelijoiden mielestä; helppo laukka ja tuskin huomattavat hypyt. Kokeneemmat tuskastuvat äkkiä Villan hitauteen ja hankaliin käännöksiin. Kaiken lisäksi tammalle iskee äkkiä rimakammo, kun estekorkeus vähänkään nousee.
Yksin maastoilu sopii Villalle myös paremmin kuin isossa porukassa liikkuminen, sillä tamma on tosiaan turhan innokas kulkemaan muiden hännässä kiinni. Tai sitten Villan edellä on oltava sellainen hevonen, joka ei varmasti potki. Villa on myös tottunut kaikennäköisiin asioihin, sitä eivät hätkäytä sen enempää mölisevät mullit kuin ajoneuvotkaan.
© Break, muokkaus Inkku R.
