Derlwenit ovat Irlannin nummilla asuva kenttäratsastukseen hurahtanut perhe. He ovat kasvattaneet welsh cobeja jo kahden sukupolven ajan samalla tilalla, jossa ponit saavat laiduntaa vuoden ympäri. Oh happy times! Perheen tytär halusi varsottaa oman Liptonella-tammansa, mutta kun hänen innostuksensa kenttäratsastukseen lopahti, päätettiin kenttäponit myydä: vanhemmat olivat jo ikääntyneet ja sukupolven vaihdoksen myötä tytär päätti keskittyä näyttelyponeihin. Magickista ei aivan ollut täyttämään niitä kenkiä, joten se myytiin kahdentoista muun ponin kanssa. Kuin sattumalta olin samoihin aikoihin Irlannissa kisamatkalla ja hakemassa juuri hankkimaani Hottia, kun myynti-ilmoitus pomppasi paikallisessa pubissa silmiini. Totta kai poneja piti käydä katsomassa! Niinpä Magick lähti Hotin matkaseuraksi Ahvenanmaalle, enkä mä tätä Irlannin matkamuistoa ole kyllä hetkeäkään katunut.
Möykyn tunnusbiisi voisi olla se IG:stä kaikille tuttu I’m just a happy guy, hap hap hap, happy guy. Möykyllä tuskin koskaan on huonoa päivää! Se on vähän höntti, ennemmin hidas ja verkkainen kuin kovin tulisieluinen ori. Siksipä aina kun joku kysyy, miksi ihmeessä poniori on päätynyt ratsastuskeskukseen, ettei Möykky ole tavoittanut sisäistä oriaan vielä tähän päivään mennessä. Sehän on kiltimpi kuin useimmat ruunat – tammoista nyt puhumattakaan. Onhan se komea ja osaa pörhistellä neitokaisille, mutta ihminen on sille aina ykkönen. Se ei koskaan tarvitse oriketjuja tai muita humputuksia, Möykky seistä tönöttää juuri siinä mihin hoitaja sen käskee jäämään, vaikka sitten vapaana keskellä tallipihaa.
Möykyllä on erinomaiset askellajit, joita on helppo työstää. Erityisesti laukasta saa pienellä vaivalla esiin sen wow-efektin, jota koulutuomarit eivät voi vastustaa. Möykky on voimakas ja kestävä poni, joka ei ihan hetkessä väsy tai edes hiostu. Mikään erityisherkkä tapaus se ei ole, vaan sitä saa kyllä ihan ratsastaa. Etenkin pohkeiden kanssa pitää olla tarkkana, Möykky on haka hidastamaan tilaisuuden tullen. Se osaa myös laiskotella rodulleen tyypillisillä töpöttävillä, korkeilla, mutta ei kovin matkaavoittavilla askelilla, jos sen selässä vain uneksii. Möykky on pitkälle koulutettu, mutta ilmaiseksi se ei korvaansa lotkauta. Etenkin juuri ravin kanssa saa olla tarkkana, ettei Möykky vain kauho menemään.
Esteillä Möykyllä on hyvä hyppytekniikka, joskaan järin ketterä se ei ole. Ratsastajan tehtäväksi jääkin siis ohjata tiet tarkkaan, muutoin Möykky vain roiskauttaa esteiden yli. Maastossa Möykkyä saa ratsastaa ihan reippaasti pohkeesta eteen, jotta se etenee eikä vain pompi ylöspäin. Ori kyllä tykkää hypätä niin kentällä kuin maastossakin, tosin toisinaan sillä on tapana liioitella jättämällä esteen väliin isot varat. Maastossa kiinteillä esteillä se onkin ihan ok, mutta kovin pitkällä radalla toki melko kuluttavaa. Möykky innostuu kehuista ja on aina valmis ylittämään itsensä pienestä lisäkehusta.
Kaiken kaikkiaan Möykky on mukava harrastuskaveri, sellainen, joka ei kyllästy ja joka ei vedä hernettä nenään pikkujutuista.
